Uutta vuotta!

Korkataan tämän vuoden bloggaukset meemillä, jonka poimin Kriisiltä.

1. Mitä sellaista teit vuonna 2008 mitä et ole ajatellut tekevasi aiemmin?
Opetin yliopistossa

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
En tainnut virallisesti luvata mitään, ja jos epämääräistä oli, niin ei tullut pidettyä.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Pikkusisko

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei onneksi.

5. Missä maissa kävit?
Kanarialla ja Kreetalla.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2009, jota puuttui vuodesta 2008?
Jotain harmonista yhdessätekemistä perheen kanssa. Meillä kun on yleensä aika poikkeavat toiveet vapaa-ajan suhteen, ja näitä sitten setvitään varsin kovaäänisesti, ja usein joku pahoittaa mielensä.

7. Mitkä vuoden 2008 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
Ihan vaan tavalliset merkkipäivät.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Kyllä se töihin liittyy, tutkimukseen ja opetukseen.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Perhe-elämästä ja omasta fyysisestä kunnosta olisi pitänyt huolehtia paremmin.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Olin on-off -flunssassa lokakuun alusta asti, eikä tilanne vieläkään ole kunnossa. Plääh.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Tämä läppäri? Tai kotiin rulokaapit? (Tosin nuo molemmat taisi "ostaa" puoliso, mutta meillä on yhteiset rahat)

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Kultapoitsun. Se sitten keksii kaikenlaista hilpeää päivittäin.

13. Kenen käytös masensi?
Oma ja puolison. Ja muidenkin lähisukulaisten.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Ihan tähän elämiseen, mutta hei, nyt ollaan velattomia ja säästöönkin on saatu jotakin!

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Uusista työkuvioista.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2008?
Laulu? No ei mikään erityisesti.

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi? about sama
b) laihempi vai lihavampi? täysin liikkumattoman syksyn jälkeen tods vähän lihavampi
c) rikkaampi vai köyhempi? jonkin verran rikkaampi

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Liikkuneeni ja touhuneeni, mieluiten yhdessä.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Riidellyt ja tiuskinut.

20. Kuinka vietit joulua?
Kotona.

22. Rakastuitko vuonna 2008?
Rakkauselämässä ei mitään uutta.

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
??? Kamoon, mä olen keski-ikäinen ja naimisissa.

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
Olikos viime vuonna edes mitään uutta? Vai samat vanhat Sopranot ja muut.

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En vihaa ketään, mutta joihinkin olen entistä enemmän pettynyt ja surullinen.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Ammattikirjallisuus ollut kaikki hyvää, romaaneja taas on luettu ihan säälittävän vähän. Mieleen on jäänyt etenkin Verrosen "Karsintavaihe".

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Ihan vanhoja tuttuja vaan olen kuunnellut.

28. Mitä halusit ja sait?
Uusia ammatillisia haasteita, sisältäen sitä opetusta ja opetuksen kehittämistä. Jatkuu tänä vuonna!

29. Mitä halusit muttet saanut?
Kaikki mitä jäi saamatta oli omaa saamattomuutta ja liittyy jo aiemmin mainittuihin henk.koht. asioihin.

30. Mikä oli suosikkileffasi viime vuonna?
En tainnut käydä leffassakaan viime vuonna? Vuokrattuakin tuli vain lastenelokuvia. Telkustahan tulee aina samat vanhat pätkät.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit silloin?
Nautin kultapoitsun onnitteluista ja miehen tekemästä päivällisestä.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Reippautta olisi tarvittu lisää.

33.Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2008?
Hihi, vai vielä pukeutumiskonsepti. Käytin paljon mustia tai harmaita tunikoita.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Kultapoitsu, puolison huolenpito, ystävät, mielenkiintoinen työ.

35. Kenestä julkkiksesta haaveilit eniten?
En haaveillut kenestäkään julkkiksesta yhtään.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Vaalit ja heikentyvät taloustilanne. Mutta aika persiilleenhään näköjään ollaan menossa.

37. Ketä ikävöit?
Ystäviä ja kavereita on nähty ihan liian vähän ja harvoin.

38.Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Yhtä parasta en osaa sanoa, uusien työkuvioiden myötä olen tutustunut moniin uusiin, mukaviin ja fiksuihin ihmisiin. Toivottavasti tänä vuonna ehditään tavata enemmänkin.

39. Kerro arvokas elämän oppitunti jonka opit vuonna 2008.
Toiveistaan kannattaa kertoa, mutta joskus kannattaa myös vaan vastata siihen puhelimeen.

Melkein juhlaa

Kamala syksy takana. Kaksi kuukautta meni sairastaessa, mikä tarkoittaa etten ole juuri sohvalta liikahtanut. Kunto on romahtanut, paino noussut, minäkuva siis huipussaan! Voi kun nyt jouluksi tulisi lunta tai edes jonkinlaiset ulkoilukelit, jotta saisi vihdoin tervehdyttyä otettua sieltä niskasta kiinni ja pääsisi liikkeelle, mieluiten tietysti kuusivuotiaan (ajatelkaa, jo kuusi! Kun aloitin tämän bloginpidon, kirjoittelin "melkein kolmivuotiaasta") hyvässä seurassa. Jos harmaus ja loska jatkuut, täytyy sitten tyytyä Wii Fittiin, sillä uimahalliin en lähde! En varmasti.

Arvon tässä semmoistakin, että rohkenisiko sitä silmien laser-leikkaukseen. Vai ostaisiko vaan uudet rillit ja paremmat piilarit? Löytyisiköhän kokemuksia tai mielipiteitä puolesta - vastaan?

Viime aikojen ärsytys: Kampin keskus. Ärsyttää se, että kaikki kellot ovat eri ajassa, joten bussiin on aika turha juosta. Ärsyttää myös ne joka puolella "excuse me'tä" huutelevat kojujen pitäjät, jotka tarjoavat käsihoitoja, mineraalimeikkejä ja ties mitä. Joka päivä, useammankin kerran. Eikö ne jo usko, ettei kiinnosta? Mikä oikeus niillä on häiritä bussiasemalla liikkuvia, eikö ne voisi tarjota palvelujaan liiketiloissa kuten muutkin kauppiaat?

Niin, nämä päivitykset tästä tuskin tämän tasokkaammiksi muuttuvat jatkossakaan. Mutta ehkä siitä huolimatta yritän kiristää tahtia, edes vähän. Oikein hyvää joulua kaikille blogitutuille, olkaa kiltisti ja syökää hyvin!

Kantaaottava päivitys

Moi kaverrrit!

Tässä vaiheessa lienee syytä ilmoittaa kantansa ajassa liikkuneisiin kysymyksiin.

Olen:

- äänestänyt vihervasemmistolaista naista! Ja monta kertaa vielä! Vuosien ajan, eri puolueista, Helsingissä ja Espoossa!

- feministi! Joskus nuorena ja vetävänä sitä jonkun aikaa luuli että kaikki on kaikille mahdollista (huom, musta aikakausi muutenkin, mikäli oikein muistan niin tuossa vaiheessa kerran äänestin, hui, kokoomusta), mutta elämänkokemus on näyttänyt että sukupuolella(kin) on väliä.

- pikkuhiljaa ja varovasti kääntymässä kannattamaan jonkinlaista, nykyistä toimivampaa nettikeskustelujen (itse)säätelyä! Joskus ennenvanhaan uskoin vankasti omalla nimellä kirjoittamisen merkitykseen, sitten bloggaamisen myötä käännyin vakiintuneen pseudonyymin uskoon, viime vuodet olen liputtanut vaihtuvan nimimerkin tai jopa täyden anonyymiteetin (ainakin moderoiduilla saiteilla) puolesta. Näille kaikille vaihtoehdoille näen oikeutuksen edelleenkin, mutta jotenkin nyt näyttää siltä, että suuren sananvapauden nimissä olemme (fiksumpana?) joutuneet luovuttamaan suhteettoman paljon tilaa loukkaavalle ja asiattomalle älämölölle.

Voin mahdollisesti jatkaa näistä myöhemmin, tai vaikka kommenttilootassa, mutten lupaa mitään. Kattotaan.

Äänestäkää!

Muistakaa nyt ihmiset äänestää, vaikka vaalipäiväksi onkin luvattu tuulta, myrskyä ja vilua. Itse en vieläkään tiedä ketä, mutta kylläpä pisti vihaksi tuo vaalikeskustelu äsken telkkarissa. Vaikka olinkin etukäteen asennoitunut niin, ettei sillä ole merkitystä, nämä eivät ole valtakunnalliset puolueiden ja niiden puheenjohtajien kannatusta mittaavat vaalit, mutta silti.

Katainen oli suunnilleen pelottava valtiomieseleineen ja ryhtiliike, maalaisjärki sekä niskasta kiinni -vastuu puheineen. Ja vielä maireana hyvistä gallup-luvuista.

Mihin tämä maa on menossa, Kokoomuksesta suurin puolue ja vielä Wellu ulos Idolseista? Kunnon äänestäjät, herätkää! Kokkareista ei ole niin väliksi ;-)

Kilpailu on armotonta

Luin aamun HS:n tv-kolumnista uudesta tositv-formaatista, jossa meidän isä on parempi kuin teidän, ja lapset olivat nyyhkineet kun voittoa ei tullut. Pahalta kuulostaa. Meillä ei luonnollisesti tommoista ohjelmaa katsottu, mutta jostain oli pieniin korviin huhu kiirinyt, sillä jotain tuontyyppistä höpötystä on pienestä suusta viime aikoina kuulunut. Yritin vaan sanoa, että tuollaiset "meidän joku on parempi kuin teidän joku" -lällätykset ovat ihan typeriä, ja jokaisen lapsen isä ja äiti on omalleen aina paras, ja että jokaisella paljon sellaista mitä osaa oikein hyvin, ja jotain taas muut osaavat paremmin.

Tuli tuosta tv-kolumnista kuitenkin mieleen se, että tositv-ohjelmien lisäksi kilpailu-teemaan törmää kyllä kaikkialla. Enemmän tai vähemmän tosissaan (vaikka "vaan" raportointisyistä) ihan kaikki asiat pitää nykyisin listata ja järjesteää, monesti arvioidakin, itse tai jonkun muun toimesta. Niinkin harmittomat jutut kuin pelit aiheuttaa tarpeetonta murhetta, kun aina pitää pärjätä paremmin kuin edellisellä kerralla tai ainakin saada tulos 10 parhaan listalle. Miksei ainakin koko perheelle tarkoitetuissa peleissä (lähinnä nyt mielessä Wii Fit) voi olla sellaista moodia, mikä vaan kannustaisi ja kehuisi, eikä aina tähdittäisi ja vertaisi suoritusta muihin? Ja jos on pakko johonkin verrata, niin sitten ainakin vaan omaan suoritukseen, ja siihenkin jotenkin kannustavasti ja vain jos tulos aivan merkittävästi poikkeaisi aiemmista?

Ja jotain kilpailua näyttää tuo lasten pihalla touhuilukin olevan. Ensin on kisa siitä kuka nyt yleensä pääsee leikkiin mukaan (tietenkin jos itse olen kuulolla/paikalla pidän kovaäänisesti huolta siitä, että kaikki otetaan mukaan eikä ketään saa jättää ulkopuolelle), ja sitten kun yhteinen tekeminen on löytynyt, alkaa iänikuinen huomauttelu siitä kuka ei osaa jotakin ja läl läl lää. Mulla palaa hihat noita kuunnellessa ihan täysin, mutta ei ole helppoa auttaa muutenkin lyhytpinnaista ja sosiaalisesti ei-kaikkein-taitavinta itkevää lasta tilanteessa jossa vaikka toiset nyt vaan osaavat ajaa pyörällä paremmin tms. Juuri päiväkodin kasvatuskeskustelussakin todettiin, että erittäin harmittavaa on että samaan aikaan kärsii motoriikan ja vuorovaikutuksen ongelmista ja omaa hyvät kognitiiviset kyvyt: sitä samalla tajuaa ettei osaa, muttei pysty hallitsemaan itseään niin että malttaisi rauhassa opetella.

Viimeksi lupasin blogata vaalikoneista, mutten taida jaksaa. Ne on aika p*skoja kaikki, on vaikea nähdä mitä päätöksentekotilanteita niillä muka simuloidaan. Ehkä niitä arvoja sitten? Joka tapauksessa tällä kertaa aion yrittää löytää ehdokkaan joka oikeasti myös pääsee läpi, olen kyllästynyt äänestämään hyvää ja viksua, joka ei sitten pääsekään läpi. Tässähän se äänestäjän paradoksi onkin, oma ääni ei välttämättä autakaan haluttua henkilöä vaan tämän puoluetta, ja kuten noista vaalikoneistakin on nähty, hajonta jo puolueiden sisällä voi olla eri kysymyksissä hyvinkin laaja. Sitten pitäisi vielä tietää mistä se tulevan vaalikauden pommi tulee, viimeksi kävi köpelösti Länsimetron (Vihreätkin lipesivät pikaratikkavaihtoehdosta) ja päiväkotiruokailujen (ks. edellinen postaus) suhteen, nyt jos eteen tulee joku vastaava iso juttu, niin haluan että päättämässä on joku jolta voin sitten ruveta niitä perusteluja tinkaamaan.

Kierroksia ennen vaaleja

On ollut niin kivaa ja kiirettä, ettei bloggaaman ehdi. Mutta onneksi taas on löytynyt nillittämistä!

Jossain vaiheessa, salakavalasti, vaivihkaa, ovelasti ja en tiedä miten, täällä Espoossa on päiväkotien ja koulujen ruokahuolto ulkoistettu ja kilpailutettu ja voiton vei Sodexho (en yhtään tiedä onko tuo korrekti kirjoitusasu, enkä oikeastaan edes välitä). Asiasta tuli joku lappu kotiin jossain vaiheessa, ja ohitin sen vain olankohautuksella. No nyttemmin onkin käynyt ilmi että hommahan kusee ja pahasti. Meidän pojan päiväkodissa eniten tökkii kuulemma erikoisruokavaliot, ennen kun oli oma keittäjä hän jaksoi pitää kirjaa ja muistaa kenelle ei joku aines sopinut, ja modasi sitten annoksia tarvittaessa siten, että kaikille oli tarjolla edes suunnilleen samannäköinen ateria. Nyttemmin jostain keskusvarastosta kun ruuat tuodaan, tuollaiseen ei luonnollisestikaan ole mahdollisuutta, vaan allergioista kärsivät saavat sitten jotain erilaista erinäköistä ruokaa, ja jokainen lasten kanssa tekemisissä ollut tietää että se nyt pahinta mitä voi tapahtua: miksi noilla on TOLLASTA ja mulla TÄLLASTA, haluun SAMAA KUIN MUILLAKIN.
Paikallislehti Länsiväylän jutun mukaan lisäksi ruokia on monesti tarjolla liian vähän, ne ovat liian haaleita ja tulevat liian myöhään. Just joo. Kenen välkyn idea tämä oli? Kannattiko kilpailutus? Julkinen sektori ei tätä niinkuin pystynyt hoitamaan vai?
Helskutti. Onneksi on vaalit tulossa, ja juuri nämä asiat ovat niitä mistä siellä pitäisi voida päättää. En tosin kuolemaksenikaan muista, että viimeksi äänestäessä kukaan olisi pihahtanutkaan että "tarkoitus olisi sitten ulkoistaa lasten hyvin toimiva ruokahuolto". Kuka perhana näitä oikein suunnittelee, ja miten tällaiset nuijitaan läpi ilman että kukaan älähtää?

Olen oikeesti vihainen nyt. Kaikki puhe "julkisen sektorin tehostamisesta" tuntuu käytännössä olevan sitä hölmöläisten matontekoa. Onko suurin osa äänestäjistä ja heidän valitsemistaan kunnanvaltuuteista tosiaan sitä mieltä, että kaikki vaan sujuu paremmin yksityisen tahon hoitamana? Arvatkaa mitä: ei suju, uskokaa jo! Vai onko jollakin osoittaa jostain joku päinvastainen esimerkki?

Seuraavassa postauksessa haukun varmaan vaalikoneet, tähän mennessä olen leikkinyt vasta maikkarin koneella, ja se oli suuri kärsimys ja vitsi.

Takaisin arkeen

Sinne meni lomat, vaikka arjelta ei ihan vielä tunnukaan paitsi säiden puolesta. Kyllä etenkin ulkomaan lomailu rentouttaa, vaikkei muuta tekisikään kun rannalla/altaan reunalla varjon alla istuisi, lukisi ja välillä vähän polskisi (niin ja tietysti "neuvottelisi" äänekkään 5-vuotiaan kanssa siitä mitä seuraavaksi tehdään mutta ei osteta ;-). Paljon tuli mieleen blogattavaa reissun aikana, mutta kun ei taas ikäänkuin ehdi ja jaksa.

Pitäisi varmaan avata uusi blogi tai selkeesti muuttaa linjaa sellaiseksi, joka paremmin tukisi erilaisten yksittäisten ja/tai ajankohtaisten hajahuomioiden ylöskirjaamisen. Huomaan taas vaihteeksi viettäväni enemmän aikaa keskustelupalstoilla ja jaikussa kun blogeissa, ja blogeissakaan ei meinaa mielenkiinto riittää kovin pitkien kirjoitusten lukemiseen. Enkä tosiaan usko, että jatkossa olisi yhtään enemmän aikaa, jonka voisi käyttää harkittujen ja hiottujen postausten laatimiseen...

Mutta siis, pitikö tässä joku tapaaminen suunnitella vielä? Piknik-kelit vaikuttavat epävarmoilta, mitäs jos mennään ihan vaan suosiolla baariin? Ketä, milloin ja minne? Mulle käy tällä ja ensi viikolla suunnilleen milloin vaan, tänään kyllä vasta joskus kuuden/seitsemän jälkeen.

Viittauksia taaksepäin

Suru-uutisia ensin. Vanhan koiramme, jonka kohtaloa murehdin jo reilu vuosi sitten, maallinen matka päättyi tänään. Uskon että enempää ei olisi tarvinnut jaksaa, mutta miehen surua on vaikea seurata. Tässä vielä muistokuva, koiraherrasta viimeisten vuosiensa lempipuuhassa eli makailemassa:



Sitten muuta marmatusta. Vajaat kolme vuotta sitten puhkuin innosta uuden iPodini kanssa, vähänpä silloin tiesin mikä riesa siitäkin. Soitin oli vähän väliä rikki ja huollossa, jo takuuaikana se vaihdettiin toimivampaan useaan kertaan. Reilu vuosi sitten takuu oli jo umpeutunut, mutta soitin lakkasi toimimasta, ja silloin lääkkeeksi keksittiin akunvaihto, operaatiolle kertyi hintaa 90 euroa. Nyt alkukesästä soitin taas vaan yhtäkkiä sammui, kesken käytön, ja tällä kertaa huollosta sanottiin vaan että kovalevy on sökö (lausunnon hinta 20 euroa), mutta tilalle saisi kuulemma "vastaavan" 250 eurolla! Kamoon hei, soitin maksoi ehkä kolmisen sataa aikoinaan uutena, ja on siis jo kerran korjattu 90:llä, ihanko tosissaan meinaavat että n. 400 eurolla saa tuotteen jolla käyttöikä täysin ohjeiden mukaan käytettynä on vajaa kolme vuotta? Ihan kaikkeenn ei kuulkaan meikäläinenkään suostu, joten ostettiinkin tilalle kätevä pikkuinen klipsisoitin, vain 39,90 euroa ja vielä väriltään hot pink!:

Jonkin verranhan tuon kanssa joutuu säätämään, mm. soittolistat ei tietenkään synkronisoidu iTunesiin, mutta toimii vallan mainiosti sauvakävelylenkkejä tahdistamaan!

Lopuksi vielä katse eteenpäin: vaikka helteet jo saavuttivatkin Suomenmaan (kyllä niistä on nautittukin, tänään Jaakonpäivän kunniaksi heitin talviturkinkin Lippajärveen ;-), ensi viikoksi suuntaamme vielä helteisempiin välimerellisiin maisemiin. Sen jälkeen onkin edessä arki uusine kuvioineen, ihan sopivaan aikaan. Aurinkoista heinä-elokuun vaihdetta kaikille! Koitetaan nyt nauttia kesästä!

Jäitä poltellessa

Loma on, mutta olo vaan tylsä taikka haikee... Juhannuksen kunniaksi paloi taas hihat ei-enää-niin-rakkaaseen sukuun ja siinä samalla lomasuunnitelmat melko uusiksi (= olemattomiksi). Joten kotona etupäässä ollaan, ja ei tämä nyt niin hullua ole, eipähän ole hyttysiä ja kaikki mukavuudet ja tavarat käytössä. Täytyy vaan totutella, lomalta yleensä kun olen kaivannut irtiottoa arjesta, tämä nyt ei paljon siitä poikkea (paitsi että mies ja lapsi ovat myös kotona ja töitä teen vaan ihan vähän). Murheellinen olen silti. Taisi käydä niin että kaikenlaista kuultuani ja nähtyäni meidän kultapojan erityisongelmat vasta nyt oikein ovat minulle valjenneet, ja huoli nykyisestä ja tulevasta on suunnaton. Kaikkein surullisinta on huomata kuinka yksin sitä sitten lopulta näiden ongelmien kanssa jää. Toivottavasti saan nyt tämän kesän aikana märehdittyä tämän murheen pois, jotta syksyllä on sitten taas energiaa pohtia ja toteuttaa uusia toimia eskarilaisen elämän helpottamiseksi.

Mulla on käsissä kauhea kutina, tekisi mieli vain raapia ja mitkään voiteet ei auta. Liekö psykosomaattista? Nuorena likkana työskentelin psykiatrista kirjallisuutta kustantavassa puljussa, ja muistan että yhden teoksen nimi oli jotain "Itching and scratching", semmoisesta kärsin nyt. Mies patistaa lääkäriin, mutten saa aikaseksi.
Muut asiat kyllä on mallillaan, olen varannut kesäksi ison pinon mielenkiintoista tutkimukseen liittyvää lukemista (niin, ihannnekesälomani olisi sellainen, jolla olisi aikaa lukea tuntikausia joka päivä, ja välillä voisi nauttia hyvistä aterioista ja kiinnostavasta seurasta, mutta arvatkaapa vaan mikä on toteuma?), ja syksyllähän sitten alkaakin akateemisen pätkätyöläisen elämä, tutkimusassistentuuri kun varmistui. Tällainen se on elämänpyörä, kun yksi kohta heilahtaa hyvään asentoon, joku toinen nyrjähtää paikaltaan, mukana on vaan koitettava pysyä.

Mutta kiinnostaisiko ketään piknik tai muu kiva, tällä viikolla, ensi viikolla tai sitä seuraavalla?

End of an Era

Virneen ohella vetää vähän haikeaksi. Kultapoitsu on toka vikaa päivää päiväkodissa, sillä elokuussa tapahtuu iso asia: eskari! Huomenna menen vielä yksityiskohdista tarkemmin juttelemaan. Paikka onneksi on sama vanha tuttu, mutta ryhmä ja hoitajat vaihtuu ja pitää mm. opetella menemään sisään ihan eri ovesta.

Tähän liittyen meillä oli viime perjantaina näillä näkyminen viimeinen äidin ja pojan kotipäivä. Koko tähän astisen päiväkotiuransa (marraskuusta 2005 alkaen) ajan pusuhuuli-nasunaama on nimittäin ollut perjantait minun kanssani kotona, mutta nyt sekin loppuuu, sillä eskariahan käydään perjantaisinkin. Jälleen kerran täytyy vaan ihmetellä mihin ne päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet oikein valuu, ja osasiko niistä ollenkaan nauttia.

Ai niin, ja syy virneeseen. Näyttää nimittäin siltä, että saatan saada tutkimusassistentin viran ensi syksystä, joten sitten loppuu tämä tasapainoilu töiden ja tutkimuksenteon välillä. Vähän haikeaa sekin tietysti on, sillä olen todella tykännyt työstäni ja etenkin sen mahdollistamasta vapaudesta aikataulujen suhteen (=työt on ollut mahdollista tehdä iltaisin sohvalla läppäri sylissä). Mutta siis JEEE kumminkin! Kaikki on mahdollista, täältä taas tullaan elämä!

Hei, te kaksi siellä! Juuri TE!

Uuden blogilistan mukaan tällä on kuulemma kaksi lukijaa... ai niin mutta toinen taidan minä itte. Tietenkin toivon että suuren myllerryksen johdosta osa lukijoista (1-2 kpl) siirtyi seuraaman Sekamediasopan laiskatahtista ja mitäänsanomatonta sisältöä jonkun Readerin kautta.

Mitäs muuta. Kesä on tullut, kesä! Ihanaa! Lomat alkaa juhannuksesta, tosin jotakin päivystysluonteisia hommia olen luvannut tehdä heinäkuussakin, tarkkaan ei ole vielä sovittu. Aika rankaksi on osoittautunut työnteon ja jatko-opintojen yhdistäminen, joten ennemmin tai myöhemmin joku ratkaisu on suuntaan tai toiseen tehtävä. Joko niin, että suosiolla alentaa rimaa tutkimustyön aikataulun suhteen tai niin että ryhtyy määrätietoisesti hakemaan rahoitusta päätoimisen opiskelun mahdollistamiseksi. Helppoja ratkaisuja ei ole. Mutta enää tämän kevään opintoihin liittyvä paperi kirjoittamatta (dedis torstaina), ja kaikki mitä olin suunnitellutkin suorittavani tänä lukuvuonna (yhteensä 33 op) on suoritettu!

Opintojen ja työasioiden lisäksihän on painittu kotiasioiden vuoksi, eikä niihin nyt varsinaista ratkaisua ole tullut. Pusuhuulipoika on yhtä ihana ja voimakastahtoinen kuin ennenkin, ja pistää vanhemmilleen ja kavereilleen hanttiin minkä ehtii. Täytyy vaan jaksaa ajatella että moinen temperamentti auttaa jatkossakin, jos ei taidot ja osaaminen aina riittäisikään... Toivottavasti loma ja vanhempien vähän vähempi stressi ja kiire auttaa pikku-pelimiestä ja koko perhettä vähän relaamaan.

Kauneuttakin täällä hoidetaan. Merkittävä rajapyykki on ylitetty, sillä pyysin ja sain tuliaiseksi 40+ iholle tarkoitetun silmänympärysvoiteen! Kohta on naama sileä kuin vauvan peppu ;-)

Lopuksi vielä opettavainen tarina: muistakaa ihmiset että vaikka tämä kaikki bloggailu ja jaikuilu ja feibuilu niin älyttömän lystiä onkin, niin kaikkein parasta on kuitenkin tavata ihmisiä oikeasti, nauraa ja jutella oikein kunnolla! Kiitos eilisillan mahtavasta seurasta Kaura, Virkanainen ja muut! Olette ihania!


ps. Kukas osaisi sanoa tuosta Oindexista mitään? Rekisteröidyin sinne jo pari viikkoa sitten, mutta yhä edelleen tilastot näyttävät pelkkää nollaa. Kai sinne nyt pitäisi rekisteröityä edes omat käyntini? Mikä avuksi?

Rahasotkuja

Vaalirahoitushässäkkä käy yhä kummemmaksi. Jo viikonlopun HS:ssähän oli juttu siitä että minkä sortin "liikemiehiä" tässä nyt on Suomea kehittämässä, ja päivän IS tietää kertoa että vaalirahaa on tullut veroparatiisiyhtiöistäkin.
Kyllä minäkin ymmärrän että vaalityöhön tarvitaan myös rahaa, mutta eikö siis ole yhtään väliä mistä rahat ne rahat tulee? Ja kuten niin moni muukin (esim. Varahvontta ja Poikkinainen), hämmästelen vähän myös sitä, että ihan hyvää hyvyyttäänkö nämä "liikemiehet" sitä rahaa ovat jaelleet, ilman mitään omaa lehmää, ketunhäntää ja muita kliseitä?
Hmm, kirjoitin jo vaalien alla kuinka etenkin kepulaisuuteen liittyy aina mielikuva kähminnästä ja piireissä pyörimisestä. Näköjään tuo päteekin sitten muihinkin puolueisiin, siellä raha- ja valtakirstuista jaetaan kavereille suuntaan jos toiseen rahaa, sopimuksia, tontteja taikka sitten vaan arvostusta. Kyllä tässä usko menee koko systeemiin, eiköhän nyt pitäisi koko eduskunta hajoittaa ja miettiä vaalijärjestelmä kokonaan uusiksi? Joku jolla on aikaa miettiä keksiköön paremman systeemin.

On kyllä omatkin rahat iloisesti sekaisin. Tai no minun palkkani nyt on niin pieni, ettei niitä rahoja saa edes sotkuun, kaikki menee kun tilipäivän jälkeen laittaa maksut menemään. Mutta miehen raha-asioihin kuuluu kaikenmaailman sähellystä ennakkojen, matkalaskujen ja kaikenmaailman korttiveloitusten kanssa. Tälläkään hetkellä en ole kartalle mitä minun (perheen rahastonhoitajana) pitäisi maksaa ja minne. Soppaa hämmentää vielä kodintarvike- ja lomasuunnitelmat, joita pitäisi yrittää maksaa bonuksilla, pisteillä ja vanhentuneilla seteleillä. Ei kuulkaa pysy enää langat hyppysissä, mutta onneksi en olekaan kansanedustaja.

Lopuksi vielä paljastan uuden blogisuosikkini: paparazzikuvia Angelina Joliesta! Ok, mukana myös Brad Pitt ja tenavat, mutta silti. Vaan onpa kaunis nainen! HU - HA!

Leipää, ruusuja, aurinkoa ja vapautta

Yritän ratkaista otsikointiongelman laulunsanoille, tosin noista nyt ei voi allekirjoittaa kuin kaksi keskimmäistä ;-)

Äitienpäivästä sitten. Masentaa, ja melkein voisi laittaa saman postauksen kuin 2 vuotta sitten, kortissa ei tosin enää ollut autoja (edistystä!), vaan päiväkodissa tehdyssä kortissa hieno askarreltu kukka ja lause kuinka "äiti on ihana, mä rakastan äitiä" ja kotona piirretyssä kortissa oli hieno piirros äidistä vaalenpunaisessa puserossa ja vihreissä housuissa ;-) Mutta helpottaakohan tuo uhmaikä milloinkaan? Ja selviääkö riidoista ja niiden mukaisesta aviokriisistä koskaan, vai onko ero ainoa mahdollisuus?

Hyvää luettavaa sentään on ollut, uusin Tulva (tosin ei ole netissä näköjään tuoreimmasta numerosta vielä mitään) herättää ajatuksia, kuten myös kirjaston poistohyllystä 50 sentillä ostettu Oryx ja Crake. Äitienpäivälahjaksi sain tuoreen britti Voguen (nyt tiedän miten kesällä pitäisi pukeutua, se on kuulkaa bohemian chic tms. taas kerran) ja Kaari Utrion "Kiilusilmä feministin" (hyvin keksitty yllätys). Näitä sitten tuli luettua aurinkotuolissa lojuen, ja siinä samalla tuli hankittua perinteinen toukokuun flunssa. Eihän tässä taas mitään hommia olisikaan, mitä nyt kaksi vaativaa kurssin lopputyötä...

Koitetaan jaksaa taas eteenpäin, päivä ja viikko kerrallaan. Ties vaikka joskus oikeesti helpottaisi!

Kyllä suakin joku kyykyttää!

Aivan mahtava oli Tuntematon sotilas! Etukäteen ihan pelotti, että mitenköhän sitä jaksaa 3,5 tuntia ja entäs jos pitkästyy. No ei todellakaan pitkästyttänyt, vaan koko ajan sai nauttia ja vaan odottaa että mitäköhän seuraavaksi. Suosittelen ihan kaikille!

Elämä kyykyttää taas niin ettei mihinkään kykene. Ei jaksaisi yhtään mitään juhlintaa, mutta kyllä kultapojalle on jotain erikoistunnelmaa järjestettävä.

Kaikesta huolimatta, hauskaa aurinkoista vappua kaikille! Lakki päähän, kommarilaulut soimaan, jospa se suu siitä virneeseen vääntyisi.

Näinkö täällä aina käy

Mikä ihme siinä on ettei koskaan mitään pysty tekemään ajoissa? Ei valmistautumaan, ei heräämään, ei etsimään tarvittavia papereita ja muita välineitä, ei tarkistamaan reittiä ja/tai aikatauluja.

Onneksi aurinko paistaa ja kesä tulee! Ja vielä vappukin. Vaikka ongelma vapun suhteen on sama kuin jo viitenä aikaisempana vuotena: ei ole mitään kivaa lapsen kanssa vapputraditiota päässyt muodostumaan, joten juhla on about tavallinen vapaapäivä + vähän kuohuviiniä. Voi kun joku tulisi edes kylään tai jotain. No, 2.5. perjantai on joka tapauksessa työpäivä, vaikkei sentään työpaikalle tarvitse fyysisesti raahautua.

Näyttää myös pahasti siltä, että vastarintani murtuu ja meille tulee tänään Wii. Lopullisesti se myytiin minulle Wii Fit'illä, saas nähdä josko tuo kotona kuntoilu onnistuisi (t. nim. tammikuussa ladatut 20 käyntiä salille edelleen korkkaamatta, aikaikkuna umpeutuu toukokuun lopussa).

Asioihin itseensä

Onko teistä muistakin otsikointi muuttunut älyttömän vaikeaksi? Näppärä tapa olisi tietenkin käyttää tunnelmaan, ajankohtaan tms sopivia laulunsanoja, mutta kun ei tässä ole mitään edes tullut kuunneltua.

Toisaalta, otsikointi voisi olla helpompaa jos olisi jotain blogattavaa asiaa. Mutta kun tämäkin kirjoitus on vaan Husserlin fenomenologian välttelyä, niin minkäs teet.

Ja hei! Kukkameri!!





psst, kaverit! Otetaanko perjantai-iltana paitulikännit?
Paitulin puuttuessa joustavat beessinväriset velour-himppehousutkin sallittaneen ;-)

Kaikkia kiinnostaa!

Vastaan Touhulasta lentäneeseen haasteeseen:

1. Miten monta blogiviestiä olet kirjoittanut blogiisi?
- Näköjään 317, ja aloitin toukokuussa 2005, eli kohtaa tulee 3 vuotta. Tämä kai sitten suunnilleen tarkoittaa että jotain noin 2 kertaa viikossa on tullut blogattua?

2. Miksi aloitit kirjoittamaan omaa blogia nettiin?
- Syksyllä 2004 alkoi JOKA PUOLELLA nettiä olla linkkejä ja viittauksia blogeihin, ja kävin niitä silloin tällöin lukemassa. Sitten huomasin seuraavani joitakin säännöllisemmin, ja kekkasin Pinserin Pamauslistan, jonka avulla innostuin joitain tilaamaankin. Sitten halusinkin jo ruveta itsekin kirjoittamaan, vähän aikaa pitit kerätä rohkeutta, ja tässä nyt ollaan. Mitään sen kummempaa missiota ei ole ollut, en vaan halunnut lurkkailla vaan astua mukaan 'skeneen' (hihi, sanooko kukaan enää noin?)

3. Millä nettisivuilla käyt, kun olet netissä?
- Kun 'olet netissä'? Siis kaiken päiväähän olen netissä plus suurimman osan illoista. Harvemmin missään tulee 'käytyä' (paitsi tietysti tiedonhaun yhteydessä), vaan koneella on kaiken aikaa auki pari meilisaittia, duunin saitit (9 välilehteä kahdessa ikkunassa, toinen ikkuna FF:ssä ja toinen IE:ssä), blogilista, Facebook, pari keskustelusaittia ja nyt uusimpana vielä Jaiku. HS on niinikään yleensä auki, ja ip-lehdetkin yleensä tulee tsekattua. Sitten tutkimustyöhön liittyen haen artikkeleita sun muita googlella melkein joka päivä. Ja Sanakirja.org!

(Missä on kysymys numero 4???)

5. Onko sinulla omaa kotisivua netissä? (Blogia ei lasketa.)
- Ei ole. Eikun joskus kauan kauan sitten avasin kotisivun olikos se nyt Geocities'iin, mutten muistaakseni keksinyt sinne mitään sisältöä. Ja sitten "maikkarin netissä" meillä oli joskus satunnaisten valokuvien esilläpito-sivu.

6. Osaatko puhua muita kieliä kuin äidinkieltäsi? Mitä kieliä?
- Joo, englantia nyt ainakin ja ruotsiakin vähän. Ranskaa ymmärrän, mutta puhumisen kanssa on niin ja näin. Saksaa osaan vielä vähemmän (bravuurini on: "Ich bin über nacht bekannt geworden") ja espanjaa poquito.

7. Mitä ohjelmia seuraat tv:stä?
- Varsinaisesti seuraan tällä hetkellä vain Tehistä ja Selviytyjiä. Mutta telkku on auki kaiket illat, ja läppärin takaa kyllä välillä katselen mitä sieltä tulee. Viime lauantaina alkanut Biisikärpänen muuten oli aika hauska! Leffoja katson tietysti myös, silloin usein ihan laitan läppärin pois!

8. Hissi vai portaat?
- Portaat jossei ole ihan väsy tai kauheesti kantamista.

9. Onnen- ja epäonnen numerosi ovat?
- Ei ole tuommoisia, mutta jos joku luku pitää valita niin vastaan yleensä 21.

10. Haasta vielä tähän pienimuotoiseen kyselyhaasteeseen 3 bloggaajaa?
- No niin, vaikka sitten Saara, Pörrö ja Kriisi.


Sitten voin antaa vastauksen vielä yhteen kysymykseen: Minkä elokuvan aiot katsoa seruaavaksi?
- Menen tänään viisivuotiaan kanssa katsomaan Risto Räppääjää!

Hajontaa

Perheen sisälläkin hieman hajontaa suhtautumisessa Ike-kohuun. Toisaalla iloitaan yhden iki-törpön nolosta kompastumisesta omaan kikkeliinsä (Mömmöstä lainattu naseva ilmaisu), toisaalla ollaan huolissaan että eikö enää MITÄÄN tekstareita saa lähettää tai kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen osoittaa työpaikan menettämisen uhalla! Hmm... Imagen päätoimittaja sanoi tähän mielestäni osuvasti:

"Viime aikoinan media on ollut täynnä pohdintaa siitä, mkä on sopivaa käytöstä pääministeriltä, ulkoministeriltä, kansanedustajalta, mieheltä. Soppaa hämmentävät tuoreet kirjat, joissa pohditaan miehen kriisiä ja analysoidaan, kuinka seksuaalinen valta on naisilla.
Oudointa koko show'ssa on se, kuinka etäällä tämä kaikki on arkielämäst. Ei miehenä oleminen ole sen helpompaa tai vaikeampaa kuin ennenkään. Jotkut eivät vain osaa käyttäytyä.

Niinpä, säällinen ja sukupuolitasa-arvoinen käytös ei pitäisi olla liikaa edellytetty keltään, ehkä Loka-Laitinen kavereineen jää kavereineen kaihoamaan aikaa jolloin, pojat saivat olla poikia omissa kerhoissaan ilman että HS:n ja Ylen viherstalinistien johtama homoseksualismi-feminismiin uskova etujoukko kieltää kaiken kivan....


Kirjoista puheenollen, tällä viikolla on hankittu kaksi. Kumpaakin kohtaa oli ennakko-odotuksia, toisen kohdalla johtui ihan omasta väärinkäsityksestä, luulin tilanneeni kätevän haku- ja opasteoksen, mutta tulikin vähäinformatiivinen selailukirja:

Toista (eilen illalla hankittu)on kehuttu yllättävän selkeäksi, en jaksanut eilen illalla kuin johdannon:


Joka tapauksessa, kun luvassa on aurinkoinen ja lämmin viikonloppu, on ihan pakko todeta että tässähän täytyy jo alkaa huolehtia siitä että puutarha pysyy kunnossa!

Elämän kevät

Flunssa melkein parantunut, aurinko paistaa (nyt kevät saa tulla kun talvikin kävi!) ja - mikä parasta - opintolainasta on tänään tililtä veloitettu viimeinen erä! Jösses, koittihan se tämäkin päivä!

Opintolainaa nostin ensimmäiset erät joskus hamalla 80-luvulla, ja silloinhan siis opintolainaa otti ihan kaikki, oli tarvetta tai. Hulluina vuosina jotkut kuulemma nostivat lainaa vain sijoittaakseen ne osakkeisiin (tiedä sitten kuinka heille kävi lokakuussa 1989), ja jotkut rahoittivat niillä lomamatkoja. Itselläni ne rahat kyllä meni ihan elämiseen ja juhlimiseen, mutta pakko myöntää että talvilomamatkojakin tuli tehtyä. Mutta oli silloin lomamatkatkin erilaisia! Ski-bussilla mentiin milloin minnekin (Rukalle, Verbieriin) tai jonkun kaverin pikkuautolla (4 henkeä pikku-pösössä, jonka rengas puhkesi keskellä autobahnia matkalla kohti St Antonia!). Ei siis mitään varsinaista ökyilyä.

Mutta kävinhän minä aina töissäkin opiskeluaikana elämistä rahoittaakseni. Ihan ensin olin vaatekaupassa (nyk. Forumissa, silloisessa HBL:n talossa) Simolassa pari iltaa viikossa ja lauantaisin. Sitten olin välillä opinahjoni HKKK:n laskentakeskuksessa (jep, sana atk oli silloin jo keksitty, mutta IT:stä ei kukaan vielä tiennyt mitään), sitten erään säätiön toimistoapulaisena ja kirjanpitäjänä, sitten taas muinaisen Postipankin muinaisessa "suorapankissa" Rahatukussa (ajatelkaa miten osuva nimi! Ja olisittepa nähneet liikelahjat, harmi ettei ole tallella mitään, eikä googlekaan löydä mitään!) jossa myönnettiin kesällä -89 aika kovia talletuskorkoja puhelimitse. 90-luvulla vaihto-opiskelijavuoden jälkeen (paitsi enhän minä missään opiskelemassa ollut vaan AIESEC:in kautta töissä kaakkois-Aasiassa) työnsaanti nihkeytyi, mutta onneksi löytyi hanttihommia varustamossa, ja nekin työt sitten kokopäiväistyi ja vakinaistui ja valmistuin. Huh, mikä historia!

Kansalaisjulkaisija korostaa omaa kantaansa

Taas meni aamiaisella hämmästyksen sormi ällistyksen suuhun: pääministerin mielestä viestimissä korostuu liikaa huonovointisuus, eikä tuoda esille miten hyvin suurella enemmistöllä menee! Seurataankohan me Vanhasen kanssa samoja viestimiä ollenkaan? Minusta joka tuutista tulee vaan tietoa siitä kuinka ihmiset hankkivat isompia asuntoja, autoja ja muuta tavaraa, kuinka uraohjusten palkat nousevat ja miten kaukomatkat lisääntyvät jne. Minusta usein tuntuu että nuo jutut kertovat jostain ihan vieraasta ihmisryhmästä, mutta kaipa se onkin vain osoitus siitä olenkin huono-osainen.

Jo jokunen viikko sitten joku jossakin (en muistanut aiheesta heti blogata ja nyt on lähde poistunut aktiivimuististani, saa muistuttaa!) kirjoitti, että kuinka nykyisin lehdissä ja tv-ohjelmissa, sekä "draamoissa" että etenkin sisustusohjelmissa, esitellään erittäin hyvin toimeentulevien ihmisten elämäntyyliä ja koteja, ja vaikka ymmärtäisi stailauksenkin osuuden, niin missään oikeassa elämässä ei moiselta näytä. Että jos lehtijuttujen ja tv-ohjelmien perusteella joku myöhemmin hahmottelisi vuosituhannen alun elämäntyyliä, niin kuinka totuudenmukainen se kuva olisi?

Tänään meillä kotona: ikkunat likaiset, joka paikka tursuaa tavaraa, koko perheellä hiukset ylikasvaneet, perheen vanhemmilla vähintäänkin lievää ylipainoa, kaikilla ei töissä mene hienosti ja palkka nouse, ajanpuute jäytää, urheilua ei "ehdi" harrastamaan, kaikki on enemmän tai vähemmän vinksallaan. Mutta kun ei yhtään tunnu huono-osaiselta, vaan ihan normaalilta. Peilikö tässä vääristää vai viestimet?