Elämän kevät

Flunssa melkein parantunut, aurinko paistaa (nyt kevät saa tulla kun talvikin kävi!) ja - mikä parasta - opintolainasta on tänään tililtä veloitettu viimeinen erä! Jösses, koittihan se tämäkin päivä!

Opintolainaa nostin ensimmäiset erät joskus hamalla 80-luvulla, ja silloinhan siis opintolainaa otti ihan kaikki, oli tarvetta tai. Hulluina vuosina jotkut kuulemma nostivat lainaa vain sijoittaakseen ne osakkeisiin (tiedä sitten kuinka heille kävi lokakuussa 1989), ja jotkut rahoittivat niillä lomamatkoja. Itselläni ne rahat kyllä meni ihan elämiseen ja juhlimiseen, mutta pakko myöntää että talvilomamatkojakin tuli tehtyä. Mutta oli silloin lomamatkatkin erilaisia! Ski-bussilla mentiin milloin minnekin (Rukalle, Verbieriin) tai jonkun kaverin pikkuautolla (4 henkeä pikku-pösössä, jonka rengas puhkesi keskellä autobahnia matkalla kohti St Antonia!). Ei siis mitään varsinaista ökyilyä.

Mutta kävinhän minä aina töissäkin opiskeluaikana elämistä rahoittaakseni. Ihan ensin olin vaatekaupassa (nyk. Forumissa, silloisessa HBL:n talossa) Simolassa pari iltaa viikossa ja lauantaisin. Sitten olin välillä opinahjoni HKKK:n laskentakeskuksessa (jep, sana atk oli silloin jo keksitty, mutta IT:stä ei kukaan vielä tiennyt mitään), sitten erään säätiön toimistoapulaisena ja kirjanpitäjänä, sitten taas muinaisen Postipankin muinaisessa "suorapankissa" Rahatukussa (ajatelkaa miten osuva nimi! Ja olisittepa nähneet liikelahjat, harmi ettei ole tallella mitään, eikä googlekaan löydä mitään!) jossa myönnettiin kesällä -89 aika kovia talletuskorkoja puhelimitse. 90-luvulla vaihto-opiskelijavuoden jälkeen (paitsi enhän minä missään opiskelemassa ollut vaan AIESEC:in kautta töissä kaakkois-Aasiassa) työnsaanti nihkeytyi, mutta onneksi löytyi hanttihommia varustamossa, ja nekin työt sitten kokopäiväistyi ja vakinaistui ja valmistuin. Huh, mikä historia!

Kansalaisjulkaisija korostaa omaa kantaansa

Taas meni aamiaisella hämmästyksen sormi ällistyksen suuhun: pääministerin mielestä viestimissä korostuu liikaa huonovointisuus, eikä tuoda esille miten hyvin suurella enemmistöllä menee! Seurataankohan me Vanhasen kanssa samoja viestimiä ollenkaan? Minusta joka tuutista tulee vaan tietoa siitä kuinka ihmiset hankkivat isompia asuntoja, autoja ja muuta tavaraa, kuinka uraohjusten palkat nousevat ja miten kaukomatkat lisääntyvät jne. Minusta usein tuntuu että nuo jutut kertovat jostain ihan vieraasta ihmisryhmästä, mutta kaipa se onkin vain osoitus siitä olenkin huono-osainen.

Jo jokunen viikko sitten joku jossakin (en muistanut aiheesta heti blogata ja nyt on lähde poistunut aktiivimuististani, saa muistuttaa!) kirjoitti, että kuinka nykyisin lehdissä ja tv-ohjelmissa, sekä "draamoissa" että etenkin sisustusohjelmissa, esitellään erittäin hyvin toimeentulevien ihmisten elämäntyyliä ja koteja, ja vaikka ymmärtäisi stailauksenkin osuuden, niin missään oikeassa elämässä ei moiselta näytä. Että jos lehtijuttujen ja tv-ohjelmien perusteella joku myöhemmin hahmottelisi vuosituhannen alun elämäntyyliä, niin kuinka totuudenmukainen se kuva olisi?

Tänään meillä kotona: ikkunat likaiset, joka paikka tursuaa tavaraa, koko perheellä hiukset ylikasvaneet, perheen vanhemmilla vähintäänkin lievää ylipainoa, kaikilla ei töissä mene hienosti ja palkka nouse, ajanpuute jäytää, urheilua ei "ehdi" harrastamaan, kaikki on enemmän tai vähemmän vinksallaan. Mutta kun ei yhtään tunnu huono-osaiselta, vaan ihan normaalilta. Peilikö tässä vääristää vai viestimet?

Tulihan se sieltä!

Talvi ja flunssa nimittäin, luulin jo jääneeni kumpaakin ilman tällä kaudella...


Aurinkoisesta talvisäästä päästiin nauttimaan jo pääsiäisenäkin Keski-Suomessa, hyvät oli ladut Laukaalla ja Laajavuoressa. Ja ajatelkaa, miten osuttiinkiin syömään eväitä juuri siihen kohtaan mihin pääsiäispupullakin oli pesä ja sinnehän oli munittu Kinder-muna!

Muutenkin pääsiäinen sujui melko rauhallisesti ja perinteisesti, syötiin ja seurusteltiin sukulaisten kanssa.

Olen hieman huolissani humpuukista. Siskoni meinaa tärvätä pari tuhatta euroa johonkin ihme laihdutushoitoon, jossa käytetään jotain lymfaa + muuta, ja läskit kuulemma lähtee liikkeelle. Minä kysyn vaan, että mihin ne selluliitit sun muut jollain, vaikka kuinka tehokkaallakin, hieronnalla ja "nesteet irrottavalla", hoidolla muka lähteee? Saadaanko ne puristettua suusta ulos vai?

Tasa-arvoa, intelligenssiä ja meemi

Hyvää tasa-arvon ja Minna Canthin päivää kaikille! Ja onhan tämä blogistan itse asiassa juurikin epävirallinen luku- ja keskustelupiiri, joten pakkohan tänään on postata.

Onneksi Kukkis tarjosi hyvän aiheen, joten ystävät hyvät, ei kun pöytään:

Ilmoittaudu kommenttilootassa niin minä kerron sinusta jotain

1. Kerron sinulle, mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.
2. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on.
3. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.
4. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.
5. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.
6. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
7. Jos teen tämän sinusta, laitathan tämän blogiisi.

Ei viihdettä, ei kulttuuria, ei huumoria muttei myöskään uutisia

Sellainen on tämä blogi, ihan hyödytön ja nykyisin varmaan myös lukijoille tylsä. Edelleenkään en kyllä ymmärrä miksi yksityisihmisten blogien pitäisi olla yhtään mitään muuta kuin mitä kukin nyt haluaa kirjoittaa. En myöskään ymmärrä sitä, että blogeista tehdään jotain johtopäätöksiä top-listan 50-kärjen perusteella. (ks. lisää vaikka Haakana ja monet muut) Haloo, top-lista? Seuraako sitä joku? Onko siellä siis muitakin kuin neuleblogeja? Kunhan myrsky laantuu, niin toivottavasti blogilistan kehitys nytkähtää kunnolla käyntiin, sillä sen kautta olisi kuitenkin kiva seurata Omat suosikit -listan kautta päivittyneitä blogeja, ei haamuja, ei sijoituksia, ei skuuppeja. Ihan vaan ihmisten kuulumisia ja havaintoja arjestaan, juhlastaan ja ympäristöstään.

Minulla on kamala kiire ja kauheasti tekemättömiä töitä (= kirjoittamattomia raportteja ja tutkimussuunnitelman viilausta), joten en juuri ehdi enää blogata, enkä kommentoidakaan. Luen kyllä blogejanne mielelläni! Olen jopa tilannut uusiakin blogeja, esim. Illuusioita ja The Virtual Wanderlust, näköjään opintoihin liittyvät aiheet kummasti kiinnostaa... Ja olen löytänyt hyvän ruokabloginkin, Tofu for Two, vaikkei kokkausinnostusta täällä juurikaan ole havaittavissa.

Lopuksi vielä itkua ja valitusta ilmastonmuutoksesta. Pitikö sen nyt tosiaan tulla jo, eikö meillä pitänyt vielä olla ainakin parikymmentä vuotta aikaa sopeutua? Minä en talven puuttumiseen ainakaan ole sopeutunut, edes viime viikon aurinkoiset kevätpäivät eivät tuntuneet juuri miltään, kun miten tässä nyt voisi kevät tulla kun sielu vielä kaipasi talvea? Hiihtämään ei sitten päästy tänä vuonna KERTAAKAAN, vielä viime vuonna hiihtokelejä oli Espoossakin 6 viikkoa, ja vielä toissa talvena pääsin hiihtämään kotiportilta! Tajusinko silloin että viimeistä kertaa? En tajua sitä vieläkään, ja harmittaa niin pirusti. Minun subjektiivinen talven menetykseni tässä on tietysti vain pisara lämpenevässä ilmassa ja nousevassa meressä, mutta yhtäkaikki, kurjaa on.

Hiekkaa ja korvakipua

Aurinko paistoi, meri vaahtosi ja iho kärysi Teneriffalla, joten eiköhän loma ollut ihan onnistunut. Lentomatkat oli kyllä aika rankkoja, miten olinkin unohtanut millaisia sardiinipurkkeja lomalentokoneet oikein ovatkaan. Eikä mikään enää sisälly hintaan, ruuat sentään oltiin tajuttu tilata ja maksaa etukäteen, mutta ei esim. mitään lasten puuhapakettia (jollaisen mies meni jonkun vanhan, kenties reittilentoon perustuvan, muistikuvan perusteella kultapojalle lupaamaan). Onhan se tietysti ja tavallaan ihan ok, että kukin voi itse tarkkaan valita mistä haluaa maksaa, mutta silloin myös oletetaan että matkustaja jo etukäteen tietää mitä kaikkea saattaa matkan aikana haluta ja tarvita, mitään ylimääräisiä kappaleita koneessahan ei tietenkään ole.
Hotellihuoneiden kohdallakin voi käydä flaksi tai sitten ei. Meidän hotellimme oli ihan kiva ja esitteen mukaan rauhallinen "perheiden suosima". No jaa, ainakaan meidän perhe ei arvostanut ensimmäisenä yönä huoneeseen alakerran show-ravintolasta kuuluvaa IHAN KAMALAA METELIÄ, mutta onneksi saatiin seuraavana aamuna uusi huone (jonka sijainti oli hyvä mutta terassi ei koskaan auringossa eli edes pyykit eivät kuivuneet).
Ajanvietteeksi lomalla riittää ihmettely ja uiminen ja viisivuotiaan mielestä viikon voi hyvin elää jäätelöllä (mieluiten mallia "sandwich") ja ravintolassa aina tilataan Spagetti Bolognese ;-) Aikuiset taas puolestaan olisivat toivoneet että edes yhtenä iltana olisi saanut syödä ruokansa rauhassa ilman kitinää, mutta ehkä sellainen vielä joskus tulee, vaan jaksaako sitä odottaa? Vai unohdetaanko perheen yhteiset lomat, ainakin muille aikavyöhykkeille (hmm... Kreikkaa siis voisi harkita) vai saisiko sitä joskus maaniteltua jotain seuraa matkalle (kateellisena sitä aina joskus lukee/näkee kertomuksia/todistusaineistoa kivoista matkoista joilla mukana on joku isovanhempi tai vaikka tuttavaperhe, ja jossa jokaiselle järjestyy edes yksi aikuisten kesken päivällinen).

Matkalukemisena oli (respasta löytyneiden vanhojen lehtien ja Valittujen Palojen lisäksi) aivan loistava "Sarasvatin hiekkaa". Olen ihan vaikuttunut, ja nolona siitä että miten ko. teos vasta nyt tuli luettua.

Paluulento oli tietenkin 2 tuntia myöhässä, lentokentällä oli rasittava lorvia ilman mitään lisätietoja, kiva oli odotella matkalaukkuja ikuisuuden ja kiva oli kun airport-taksi kiersi kotimatkan kirjaimellisesti Espoon perukoiden kautta. Yritän toipua lomasta tehokkaaseen arkeen heti kun korvat aukeavat ja lakkaavat särkemästä.

Pitäisikö seuraava lomamatka tehdä lähemmäksi tai vaikka junalla?


Lisäys: Jösses, meinasin ihan unohtaa hauskan jutun. Viisivuotias sai lomalahjaksi Buzz Lightyear-lelun, joka ampuu laser-säteitä ja puhuu espanjaa! Toistaiseksi lauseista on selvitetty jo "Mission complida" ja "Hasta el infinido y mas allar!" Ja minunhan piti laittaa tuo toinen vielä tämän postauksen otsikoksi, mutta varmaan on korvien lisäksi vielä aivotkin tukossa ;-)