Melkein juhlaa

Kamala syksy takana. Kaksi kuukautta meni sairastaessa, mikä tarkoittaa etten ole juuri sohvalta liikahtanut. Kunto on romahtanut, paino noussut, minäkuva siis huipussaan! Voi kun nyt jouluksi tulisi lunta tai edes jonkinlaiset ulkoilukelit, jotta saisi vihdoin tervehdyttyä otettua sieltä niskasta kiinni ja pääsisi liikkeelle, mieluiten tietysti kuusivuotiaan (ajatelkaa, jo kuusi! Kun aloitin tämän bloginpidon, kirjoittelin "melkein kolmivuotiaasta") hyvässä seurassa. Jos harmaus ja loska jatkuut, täytyy sitten tyytyä Wii Fittiin, sillä uimahalliin en lähde! En varmasti.

Arvon tässä semmoistakin, että rohkenisiko sitä silmien laser-leikkaukseen. Vai ostaisiko vaan uudet rillit ja paremmat piilarit? Löytyisiköhän kokemuksia tai mielipiteitä puolesta - vastaan?

Viime aikojen ärsytys: Kampin keskus. Ärsyttää se, että kaikki kellot ovat eri ajassa, joten bussiin on aika turha juosta. Ärsyttää myös ne joka puolella "excuse me'tä" huutelevat kojujen pitäjät, jotka tarjoavat käsihoitoja, mineraalimeikkejä ja ties mitä. Joka päivä, useammankin kerran. Eikö ne jo usko, ettei kiinnosta? Mikä oikeus niillä on häiritä bussiasemalla liikkuvia, eikö ne voisi tarjota palvelujaan liiketiloissa kuten muutkin kauppiaat?

Niin, nämä päivitykset tästä tuskin tämän tasokkaammiksi muuttuvat jatkossakaan. Mutta ehkä siitä huolimatta yritän kiristää tahtia, edes vähän. Oikein hyvää joulua kaikille blogitutuille, olkaa kiltisti ja syökää hyvin!