Takaisin arkeen

Sinne meni lomat, vaikka arjelta ei ihan vielä tunnukaan paitsi säiden puolesta. Kyllä etenkin ulkomaan lomailu rentouttaa, vaikkei muuta tekisikään kun rannalla/altaan reunalla varjon alla istuisi, lukisi ja välillä vähän polskisi (niin ja tietysti "neuvottelisi" äänekkään 5-vuotiaan kanssa siitä mitä seuraavaksi tehdään mutta ei osteta ;-). Paljon tuli mieleen blogattavaa reissun aikana, mutta kun ei taas ikäänkuin ehdi ja jaksa.

Pitäisi varmaan avata uusi blogi tai selkeesti muuttaa linjaa sellaiseksi, joka paremmin tukisi erilaisten yksittäisten ja/tai ajankohtaisten hajahuomioiden ylöskirjaamisen. Huomaan taas vaihteeksi viettäväni enemmän aikaa keskustelupalstoilla ja jaikussa kun blogeissa, ja blogeissakaan ei meinaa mielenkiinto riittää kovin pitkien kirjoitusten lukemiseen. Enkä tosiaan usko, että jatkossa olisi yhtään enemmän aikaa, jonka voisi käyttää harkittujen ja hiottujen postausten laatimiseen...

Mutta siis, pitikö tässä joku tapaaminen suunnitella vielä? Piknik-kelit vaikuttavat epävarmoilta, mitäs jos mennään ihan vaan suosiolla baariin? Ketä, milloin ja minne? Mulle käy tällä ja ensi viikolla suunnilleen milloin vaan, tänään kyllä vasta joskus kuuden/seitsemän jälkeen.

Viittauksia taaksepäin

Suru-uutisia ensin. Vanhan koiramme, jonka kohtaloa murehdin jo reilu vuosi sitten, maallinen matka päättyi tänään. Uskon että enempää ei olisi tarvinnut jaksaa, mutta miehen surua on vaikea seurata. Tässä vielä muistokuva, koiraherrasta viimeisten vuosiensa lempipuuhassa eli makailemassa:



Sitten muuta marmatusta. Vajaat kolme vuotta sitten puhkuin innosta uuden iPodini kanssa, vähänpä silloin tiesin mikä riesa siitäkin. Soitin oli vähän väliä rikki ja huollossa, jo takuuaikana se vaihdettiin toimivampaan useaan kertaan. Reilu vuosi sitten takuu oli jo umpeutunut, mutta soitin lakkasi toimimasta, ja silloin lääkkeeksi keksittiin akunvaihto, operaatiolle kertyi hintaa 90 euroa. Nyt alkukesästä soitin taas vaan yhtäkkiä sammui, kesken käytön, ja tällä kertaa huollosta sanottiin vaan että kovalevy on sökö (lausunnon hinta 20 euroa), mutta tilalle saisi kuulemma "vastaavan" 250 eurolla! Kamoon hei, soitin maksoi ehkä kolmisen sataa aikoinaan uutena, ja on siis jo kerran korjattu 90:llä, ihanko tosissaan meinaavat että n. 400 eurolla saa tuotteen jolla käyttöikä täysin ohjeiden mukaan käytettynä on vajaa kolme vuotta? Ihan kaikkeenn ei kuulkaan meikäläinenkään suostu, joten ostettiinkin tilalle kätevä pikkuinen klipsisoitin, vain 39,90 euroa ja vielä väriltään hot pink!:

Jonkin verranhan tuon kanssa joutuu säätämään, mm. soittolistat ei tietenkään synkronisoidu iTunesiin, mutta toimii vallan mainiosti sauvakävelylenkkejä tahdistamaan!

Lopuksi vielä katse eteenpäin: vaikka helteet jo saavuttivatkin Suomenmaan (kyllä niistä on nautittukin, tänään Jaakonpäivän kunniaksi heitin talviturkinkin Lippajärveen ;-), ensi viikoksi suuntaamme vielä helteisempiin välimerellisiin maisemiin. Sen jälkeen onkin edessä arki uusine kuvioineen, ihan sopivaan aikaan. Aurinkoista heinä-elokuun vaihdetta kaikille! Koitetaan nyt nauttia kesästä!

Jäitä poltellessa

Loma on, mutta olo vaan tylsä taikka haikee... Juhannuksen kunniaksi paloi taas hihat ei-enää-niin-rakkaaseen sukuun ja siinä samalla lomasuunnitelmat melko uusiksi (= olemattomiksi). Joten kotona etupäässä ollaan, ja ei tämä nyt niin hullua ole, eipähän ole hyttysiä ja kaikki mukavuudet ja tavarat käytössä. Täytyy vaan totutella, lomalta yleensä kun olen kaivannut irtiottoa arjesta, tämä nyt ei paljon siitä poikkea (paitsi että mies ja lapsi ovat myös kotona ja töitä teen vaan ihan vähän). Murheellinen olen silti. Taisi käydä niin että kaikenlaista kuultuani ja nähtyäni meidän kultapojan erityisongelmat vasta nyt oikein ovat minulle valjenneet, ja huoli nykyisestä ja tulevasta on suunnaton. Kaikkein surullisinta on huomata kuinka yksin sitä sitten lopulta näiden ongelmien kanssa jää. Toivottavasti saan nyt tämän kesän aikana märehdittyä tämän murheen pois, jotta syksyllä on sitten taas energiaa pohtia ja toteuttaa uusia toimia eskarilaisen elämän helpottamiseksi.

Mulla on käsissä kauhea kutina, tekisi mieli vain raapia ja mitkään voiteet ei auta. Liekö psykosomaattista? Nuorena likkana työskentelin psykiatrista kirjallisuutta kustantavassa puljussa, ja muistan että yhden teoksen nimi oli jotain "Itching and scratching", semmoisesta kärsin nyt. Mies patistaa lääkäriin, mutten saa aikaseksi.
Muut asiat kyllä on mallillaan, olen varannut kesäksi ison pinon mielenkiintoista tutkimukseen liittyvää lukemista (niin, ihannnekesälomani olisi sellainen, jolla olisi aikaa lukea tuntikausia joka päivä, ja välillä voisi nauttia hyvistä aterioista ja kiinnostavasta seurasta, mutta arvatkaapa vaan mikä on toteuma?), ja syksyllähän sitten alkaakin akateemisen pätkätyöläisen elämä, tutkimusassistentuuri kun varmistui. Tällainen se on elämänpyörä, kun yksi kohta heilahtaa hyvään asentoon, joku toinen nyrjähtää paikaltaan, mukana on vaan koitettava pysyä.

Mutta kiinnostaisiko ketään piknik tai muu kiva, tällä viikolla, ensi viikolla tai sitä seuraavalla?

End of an Era

Virneen ohella vetää vähän haikeaksi. Kultapoitsu on toka vikaa päivää päiväkodissa, sillä elokuussa tapahtuu iso asia: eskari! Huomenna menen vielä yksityiskohdista tarkemmin juttelemaan. Paikka onneksi on sama vanha tuttu, mutta ryhmä ja hoitajat vaihtuu ja pitää mm. opetella menemään sisään ihan eri ovesta.

Tähän liittyen meillä oli viime perjantaina näillä näkyminen viimeinen äidin ja pojan kotipäivä. Koko tähän astisen päiväkotiuransa (marraskuusta 2005 alkaen) ajan pusuhuuli-nasunaama on nimittäin ollut perjantait minun kanssani kotona, mutta nyt sekin loppuuu, sillä eskariahan käydään perjantaisinkin. Jälleen kerran täytyy vaan ihmetellä mihin ne päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet oikein valuu, ja osasiko niistä ollenkaan nauttia.

Ai niin, ja syy virneeseen. Näyttää nimittäin siltä, että saatan saada tutkimusassistentin viran ensi syksystä, joten sitten loppuu tämä tasapainoilu töiden ja tutkimuksenteon välillä. Vähän haikeaa sekin tietysti on, sillä olen todella tykännyt työstäni ja etenkin sen mahdollistamasta vapaudesta aikataulujen suhteen (=työt on ollut mahdollista tehdä iltaisin sohvalla läppäri sylissä). Mutta siis JEEE kumminkin! Kaikki on mahdollista, täältä taas tullaan elämä!

Hei, te kaksi siellä! Juuri TE!

Uuden blogilistan mukaan tällä on kuulemma kaksi lukijaa... ai niin mutta toinen taidan minä itte. Tietenkin toivon että suuren myllerryksen johdosta osa lukijoista (1-2 kpl) siirtyi seuraaman Sekamediasopan laiskatahtista ja mitäänsanomatonta sisältöä jonkun Readerin kautta.

Mitäs muuta. Kesä on tullut, kesä! Ihanaa! Lomat alkaa juhannuksesta, tosin jotakin päivystysluonteisia hommia olen luvannut tehdä heinäkuussakin, tarkkaan ei ole vielä sovittu. Aika rankaksi on osoittautunut työnteon ja jatko-opintojen yhdistäminen, joten ennemmin tai myöhemmin joku ratkaisu on suuntaan tai toiseen tehtävä. Joko niin, että suosiolla alentaa rimaa tutkimustyön aikataulun suhteen tai niin että ryhtyy määrätietoisesti hakemaan rahoitusta päätoimisen opiskelun mahdollistamiseksi. Helppoja ratkaisuja ei ole. Mutta enää tämän kevään opintoihin liittyvä paperi kirjoittamatta (dedis torstaina), ja kaikki mitä olin suunnitellutkin suorittavani tänä lukuvuonna (yhteensä 33 op) on suoritettu!

Opintojen ja työasioiden lisäksihän on painittu kotiasioiden vuoksi, eikä niihin nyt varsinaista ratkaisua ole tullut. Pusuhuulipoika on yhtä ihana ja voimakastahtoinen kuin ennenkin, ja pistää vanhemmilleen ja kavereilleen hanttiin minkä ehtii. Täytyy vaan jaksaa ajatella että moinen temperamentti auttaa jatkossakin, jos ei taidot ja osaaminen aina riittäisikään... Toivottavasti loma ja vanhempien vähän vähempi stressi ja kiire auttaa pikku-pelimiestä ja koko perhettä vähän relaamaan.

Kauneuttakin täällä hoidetaan. Merkittävä rajapyykki on ylitetty, sillä pyysin ja sain tuliaiseksi 40+ iholle tarkoitetun silmänympärysvoiteen! Kohta on naama sileä kuin vauvan peppu ;-)

Lopuksi vielä opettavainen tarina: muistakaa ihmiset että vaikka tämä kaikki bloggailu ja jaikuilu ja feibuilu niin älyttömän lystiä onkin, niin kaikkein parasta on kuitenkin tavata ihmisiä oikeasti, nauraa ja jutella oikein kunnolla! Kiitos eilisillan mahtavasta seurasta Kaura, Virkanainen ja muut! Olette ihania!


ps. Kukas osaisi sanoa tuosta Oindexista mitään? Rekisteröidyin sinne jo pari viikkoa sitten, mutta yhä edelleen tilastot näyttävät pelkkää nollaa. Kai sinne nyt pitäisi rekisteröityä edes omat käyntini? Mikä avuksi?

Rahasotkuja

Vaalirahoitushässäkkä käy yhä kummemmaksi. Jo viikonlopun HS:ssähän oli juttu siitä että minkä sortin "liikemiehiä" tässä nyt on Suomea kehittämässä, ja päivän IS tietää kertoa että vaalirahaa on tullut veroparatiisiyhtiöistäkin.
Kyllä minäkin ymmärrän että vaalityöhön tarvitaan myös rahaa, mutta eikö siis ole yhtään väliä mistä rahat ne rahat tulee? Ja kuten niin moni muukin (esim. Varahvontta ja Poikkinainen), hämmästelen vähän myös sitä, että ihan hyvää hyvyyttäänkö nämä "liikemiehet" sitä rahaa ovat jaelleet, ilman mitään omaa lehmää, ketunhäntää ja muita kliseitä?
Hmm, kirjoitin jo vaalien alla kuinka etenkin kepulaisuuteen liittyy aina mielikuva kähminnästä ja piireissä pyörimisestä. Näköjään tuo päteekin sitten muihinkin puolueisiin, siellä raha- ja valtakirstuista jaetaan kavereille suuntaan jos toiseen rahaa, sopimuksia, tontteja taikka sitten vaan arvostusta. Kyllä tässä usko menee koko systeemiin, eiköhän nyt pitäisi koko eduskunta hajoittaa ja miettiä vaalijärjestelmä kokonaan uusiksi? Joku jolla on aikaa miettiä keksiköön paremman systeemin.

On kyllä omatkin rahat iloisesti sekaisin. Tai no minun palkkani nyt on niin pieni, ettei niitä rahoja saa edes sotkuun, kaikki menee kun tilipäivän jälkeen laittaa maksut menemään. Mutta miehen raha-asioihin kuuluu kaikenmaailman sähellystä ennakkojen, matkalaskujen ja kaikenmaailman korttiveloitusten kanssa. Tälläkään hetkellä en ole kartalle mitä minun (perheen rahastonhoitajana) pitäisi maksaa ja minne. Soppaa hämmentää vielä kodintarvike- ja lomasuunnitelmat, joita pitäisi yrittää maksaa bonuksilla, pisteillä ja vanhentuneilla seteleillä. Ei kuulkaa pysy enää langat hyppysissä, mutta onneksi en olekaan kansanedustaja.

Lopuksi vielä paljastan uuden blogisuosikkini: paparazzikuvia Angelina Joliesta! Ok, mukana myös Brad Pitt ja tenavat, mutta silti. Vaan onpa kaunis nainen! HU - HA!

Leipää, ruusuja, aurinkoa ja vapautta

Yritän ratkaista otsikointiongelman laulunsanoille, tosin noista nyt ei voi allekirjoittaa kuin kaksi keskimmäistä ;-)

Äitienpäivästä sitten. Masentaa, ja melkein voisi laittaa saman postauksen kuin 2 vuotta sitten, kortissa ei tosin enää ollut autoja (edistystä!), vaan päiväkodissa tehdyssä kortissa hieno askarreltu kukka ja lause kuinka "äiti on ihana, mä rakastan äitiä" ja kotona piirretyssä kortissa oli hieno piirros äidistä vaalenpunaisessa puserossa ja vihreissä housuissa ;-) Mutta helpottaakohan tuo uhmaikä milloinkaan? Ja selviääkö riidoista ja niiden mukaisesta aviokriisistä koskaan, vai onko ero ainoa mahdollisuus?

Hyvää luettavaa sentään on ollut, uusin Tulva (tosin ei ole netissä näköjään tuoreimmasta numerosta vielä mitään) herättää ajatuksia, kuten myös kirjaston poistohyllystä 50 sentillä ostettu Oryx ja Crake. Äitienpäivälahjaksi sain tuoreen britti Voguen (nyt tiedän miten kesällä pitäisi pukeutua, se on kuulkaa bohemian chic tms. taas kerran) ja Kaari Utrion "Kiilusilmä feministin" (hyvin keksitty yllätys). Näitä sitten tuli luettua aurinkotuolissa lojuen, ja siinä samalla tuli hankittua perinteinen toukokuun flunssa. Eihän tässä taas mitään hommia olisikaan, mitä nyt kaksi vaativaa kurssin lopputyötä...

Koitetaan jaksaa taas eteenpäin, päivä ja viikko kerrallaan. Ties vaikka joskus oikeesti helpottaisi!

Kyllä suakin joku kyykyttää!

Aivan mahtava oli Tuntematon sotilas! Etukäteen ihan pelotti, että mitenköhän sitä jaksaa 3,5 tuntia ja entäs jos pitkästyy. No ei todellakaan pitkästyttänyt, vaan koko ajan sai nauttia ja vaan odottaa että mitäköhän seuraavaksi. Suosittelen ihan kaikille!

Elämä kyykyttää taas niin ettei mihinkään kykene. Ei jaksaisi yhtään mitään juhlintaa, mutta kyllä kultapojalle on jotain erikoistunnelmaa järjestettävä.

Kaikesta huolimatta, hauskaa aurinkoista vappua kaikille! Lakki päähän, kommarilaulut soimaan, jospa se suu siitä virneeseen vääntyisi.

Näinkö täällä aina käy

Mikä ihme siinä on ettei koskaan mitään pysty tekemään ajoissa? Ei valmistautumaan, ei heräämään, ei etsimään tarvittavia papereita ja muita välineitä, ei tarkistamaan reittiä ja/tai aikatauluja.

Onneksi aurinko paistaa ja kesä tulee! Ja vielä vappukin. Vaikka ongelma vapun suhteen on sama kuin jo viitenä aikaisempana vuotena: ei ole mitään kivaa lapsen kanssa vapputraditiota päässyt muodostumaan, joten juhla on about tavallinen vapaapäivä + vähän kuohuviiniä. Voi kun joku tulisi edes kylään tai jotain. No, 2.5. perjantai on joka tapauksessa työpäivä, vaikkei sentään työpaikalle tarvitse fyysisesti raahautua.

Näyttää myös pahasti siltä, että vastarintani murtuu ja meille tulee tänään Wii. Lopullisesti se myytiin minulle Wii Fit'illä, saas nähdä josko tuo kotona kuntoilu onnistuisi (t. nim. tammikuussa ladatut 20 käyntiä salille edelleen korkkaamatta, aikaikkuna umpeutuu toukokuun lopussa).

Asioihin itseensä

Onko teistä muistakin otsikointi muuttunut älyttömän vaikeaksi? Näppärä tapa olisi tietenkin käyttää tunnelmaan, ajankohtaan tms sopivia laulunsanoja, mutta kun ei tässä ole mitään edes tullut kuunneltua.

Toisaalta, otsikointi voisi olla helpompaa jos olisi jotain blogattavaa asiaa. Mutta kun tämäkin kirjoitus on vaan Husserlin fenomenologian välttelyä, niin minkäs teet.

Ja hei! Kukkameri!!





psst, kaverit! Otetaanko perjantai-iltana paitulikännit?
Paitulin puuttuessa joustavat beessinväriset velour-himppehousutkin sallittaneen ;-)

Kaikkia kiinnostaa!

Vastaan Touhulasta lentäneeseen haasteeseen:

1. Miten monta blogiviestiä olet kirjoittanut blogiisi?
- Näköjään 317, ja aloitin toukokuussa 2005, eli kohtaa tulee 3 vuotta. Tämä kai sitten suunnilleen tarkoittaa että jotain noin 2 kertaa viikossa on tullut blogattua?

2. Miksi aloitit kirjoittamaan omaa blogia nettiin?
- Syksyllä 2004 alkoi JOKA PUOLELLA nettiä olla linkkejä ja viittauksia blogeihin, ja kävin niitä silloin tällöin lukemassa. Sitten huomasin seuraavani joitakin säännöllisemmin, ja kekkasin Pinserin Pamauslistan, jonka avulla innostuin joitain tilaamaankin. Sitten halusinkin jo ruveta itsekin kirjoittamaan, vähän aikaa pitit kerätä rohkeutta, ja tässä nyt ollaan. Mitään sen kummempaa missiota ei ole ollut, en vaan halunnut lurkkailla vaan astua mukaan 'skeneen' (hihi, sanooko kukaan enää noin?)

3. Millä nettisivuilla käyt, kun olet netissä?
- Kun 'olet netissä'? Siis kaiken päiväähän olen netissä plus suurimman osan illoista. Harvemmin missään tulee 'käytyä' (paitsi tietysti tiedonhaun yhteydessä), vaan koneella on kaiken aikaa auki pari meilisaittia, duunin saitit (9 välilehteä kahdessa ikkunassa, toinen ikkuna FF:ssä ja toinen IE:ssä), blogilista, Facebook, pari keskustelusaittia ja nyt uusimpana vielä Jaiku. HS on niinikään yleensä auki, ja ip-lehdetkin yleensä tulee tsekattua. Sitten tutkimustyöhön liittyen haen artikkeleita sun muita googlella melkein joka päivä. Ja Sanakirja.org!

(Missä on kysymys numero 4???)

5. Onko sinulla omaa kotisivua netissä? (Blogia ei lasketa.)
- Ei ole. Eikun joskus kauan kauan sitten avasin kotisivun olikos se nyt Geocities'iin, mutten muistaakseni keksinyt sinne mitään sisältöä. Ja sitten "maikkarin netissä" meillä oli joskus satunnaisten valokuvien esilläpito-sivu.

6. Osaatko puhua muita kieliä kuin äidinkieltäsi? Mitä kieliä?
- Joo, englantia nyt ainakin ja ruotsiakin vähän. Ranskaa ymmärrän, mutta puhumisen kanssa on niin ja näin. Saksaa osaan vielä vähemmän (bravuurini on: "Ich bin über nacht bekannt geworden") ja espanjaa poquito.

7. Mitä ohjelmia seuraat tv:stä?
- Varsinaisesti seuraan tällä hetkellä vain Tehistä ja Selviytyjiä. Mutta telkku on auki kaiket illat, ja läppärin takaa kyllä välillä katselen mitä sieltä tulee. Viime lauantaina alkanut Biisikärpänen muuten oli aika hauska! Leffoja katson tietysti myös, silloin usein ihan laitan läppärin pois!

8. Hissi vai portaat?
- Portaat jossei ole ihan väsy tai kauheesti kantamista.

9. Onnen- ja epäonnen numerosi ovat?
- Ei ole tuommoisia, mutta jos joku luku pitää valita niin vastaan yleensä 21.

10. Haasta vielä tähän pienimuotoiseen kyselyhaasteeseen 3 bloggaajaa?
- No niin, vaikka sitten Saara, Pörrö ja Kriisi.


Sitten voin antaa vastauksen vielä yhteen kysymykseen: Minkä elokuvan aiot katsoa seruaavaksi?
- Menen tänään viisivuotiaan kanssa katsomaan Risto Räppääjää!

Hajontaa

Perheen sisälläkin hieman hajontaa suhtautumisessa Ike-kohuun. Toisaalla iloitaan yhden iki-törpön nolosta kompastumisesta omaan kikkeliinsä (Mömmöstä lainattu naseva ilmaisu), toisaalla ollaan huolissaan että eikö enää MITÄÄN tekstareita saa lähettää tai kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen osoittaa työpaikan menettämisen uhalla! Hmm... Imagen päätoimittaja sanoi tähän mielestäni osuvasti:

"Viime aikoinan media on ollut täynnä pohdintaa siitä, mkä on sopivaa käytöstä pääministeriltä, ulkoministeriltä, kansanedustajalta, mieheltä. Soppaa hämmentävät tuoreet kirjat, joissa pohditaan miehen kriisiä ja analysoidaan, kuinka seksuaalinen valta on naisilla.
Oudointa koko show'ssa on se, kuinka etäällä tämä kaikki on arkielämäst. Ei miehenä oleminen ole sen helpompaa tai vaikeampaa kuin ennenkään. Jotkut eivät vain osaa käyttäytyä.

Niinpä, säällinen ja sukupuolitasa-arvoinen käytös ei pitäisi olla liikaa edellytetty keltään, ehkä Loka-Laitinen kavereineen jää kavereineen kaihoamaan aikaa jolloin, pojat saivat olla poikia omissa kerhoissaan ilman että HS:n ja Ylen viherstalinistien johtama homoseksualismi-feminismiin uskova etujoukko kieltää kaiken kivan....


Kirjoista puheenollen, tällä viikolla on hankittu kaksi. Kumpaakin kohtaa oli ennakko-odotuksia, toisen kohdalla johtui ihan omasta väärinkäsityksestä, luulin tilanneeni kätevän haku- ja opasteoksen, mutta tulikin vähäinformatiivinen selailukirja:

Toista (eilen illalla hankittu)on kehuttu yllättävän selkeäksi, en jaksanut eilen illalla kuin johdannon:


Joka tapauksessa, kun luvassa on aurinkoinen ja lämmin viikonloppu, on ihan pakko todeta että tässähän täytyy jo alkaa huolehtia siitä että puutarha pysyy kunnossa!

Elämän kevät

Flunssa melkein parantunut, aurinko paistaa (nyt kevät saa tulla kun talvikin kävi!) ja - mikä parasta - opintolainasta on tänään tililtä veloitettu viimeinen erä! Jösses, koittihan se tämäkin päivä!

Opintolainaa nostin ensimmäiset erät joskus hamalla 80-luvulla, ja silloinhan siis opintolainaa otti ihan kaikki, oli tarvetta tai. Hulluina vuosina jotkut kuulemma nostivat lainaa vain sijoittaakseen ne osakkeisiin (tiedä sitten kuinka heille kävi lokakuussa 1989), ja jotkut rahoittivat niillä lomamatkoja. Itselläni ne rahat kyllä meni ihan elämiseen ja juhlimiseen, mutta pakko myöntää että talvilomamatkojakin tuli tehtyä. Mutta oli silloin lomamatkatkin erilaisia! Ski-bussilla mentiin milloin minnekin (Rukalle, Verbieriin) tai jonkun kaverin pikkuautolla (4 henkeä pikku-pösössä, jonka rengas puhkesi keskellä autobahnia matkalla kohti St Antonia!). Ei siis mitään varsinaista ökyilyä.

Mutta kävinhän minä aina töissäkin opiskeluaikana elämistä rahoittaakseni. Ihan ensin olin vaatekaupassa (nyk. Forumissa, silloisessa HBL:n talossa) Simolassa pari iltaa viikossa ja lauantaisin. Sitten olin välillä opinahjoni HKKK:n laskentakeskuksessa (jep, sana atk oli silloin jo keksitty, mutta IT:stä ei kukaan vielä tiennyt mitään), sitten erään säätiön toimistoapulaisena ja kirjanpitäjänä, sitten taas muinaisen Postipankin muinaisessa "suorapankissa" Rahatukussa (ajatelkaa miten osuva nimi! Ja olisittepa nähneet liikelahjat, harmi ettei ole tallella mitään, eikä googlekaan löydä mitään!) jossa myönnettiin kesällä -89 aika kovia talletuskorkoja puhelimitse. 90-luvulla vaihto-opiskelijavuoden jälkeen (paitsi enhän minä missään opiskelemassa ollut vaan AIESEC:in kautta töissä kaakkois-Aasiassa) työnsaanti nihkeytyi, mutta onneksi löytyi hanttihommia varustamossa, ja nekin työt sitten kokopäiväistyi ja vakinaistui ja valmistuin. Huh, mikä historia!

Kansalaisjulkaisija korostaa omaa kantaansa

Taas meni aamiaisella hämmästyksen sormi ällistyksen suuhun: pääministerin mielestä viestimissä korostuu liikaa huonovointisuus, eikä tuoda esille miten hyvin suurella enemmistöllä menee! Seurataankohan me Vanhasen kanssa samoja viestimiä ollenkaan? Minusta joka tuutista tulee vaan tietoa siitä kuinka ihmiset hankkivat isompia asuntoja, autoja ja muuta tavaraa, kuinka uraohjusten palkat nousevat ja miten kaukomatkat lisääntyvät jne. Minusta usein tuntuu että nuo jutut kertovat jostain ihan vieraasta ihmisryhmästä, mutta kaipa se onkin vain osoitus siitä olenkin huono-osainen.

Jo jokunen viikko sitten joku jossakin (en muistanut aiheesta heti blogata ja nyt on lähde poistunut aktiivimuististani, saa muistuttaa!) kirjoitti, että kuinka nykyisin lehdissä ja tv-ohjelmissa, sekä "draamoissa" että etenkin sisustusohjelmissa, esitellään erittäin hyvin toimeentulevien ihmisten elämäntyyliä ja koteja, ja vaikka ymmärtäisi stailauksenkin osuuden, niin missään oikeassa elämässä ei moiselta näytä. Että jos lehtijuttujen ja tv-ohjelmien perusteella joku myöhemmin hahmottelisi vuosituhannen alun elämäntyyliä, niin kuinka totuudenmukainen se kuva olisi?

Tänään meillä kotona: ikkunat likaiset, joka paikka tursuaa tavaraa, koko perheellä hiukset ylikasvaneet, perheen vanhemmilla vähintäänkin lievää ylipainoa, kaikilla ei töissä mene hienosti ja palkka nouse, ajanpuute jäytää, urheilua ei "ehdi" harrastamaan, kaikki on enemmän tai vähemmän vinksallaan. Mutta kun ei yhtään tunnu huono-osaiselta, vaan ihan normaalilta. Peilikö tässä vääristää vai viestimet?

Tulihan se sieltä!

Talvi ja flunssa nimittäin, luulin jo jääneeni kumpaakin ilman tällä kaudella...


Aurinkoisesta talvisäästä päästiin nauttimaan jo pääsiäisenäkin Keski-Suomessa, hyvät oli ladut Laukaalla ja Laajavuoressa. Ja ajatelkaa, miten osuttiinkiin syömään eväitä juuri siihen kohtaan mihin pääsiäispupullakin oli pesä ja sinnehän oli munittu Kinder-muna!

Muutenkin pääsiäinen sujui melko rauhallisesti ja perinteisesti, syötiin ja seurusteltiin sukulaisten kanssa.

Olen hieman huolissani humpuukista. Siskoni meinaa tärvätä pari tuhatta euroa johonkin ihme laihdutushoitoon, jossa käytetään jotain lymfaa + muuta, ja läskit kuulemma lähtee liikkeelle. Minä kysyn vaan, että mihin ne selluliitit sun muut jollain, vaikka kuinka tehokkaallakin, hieronnalla ja "nesteet irrottavalla", hoidolla muka lähteee? Saadaanko ne puristettua suusta ulos vai?

Tasa-arvoa, intelligenssiä ja meemi

Hyvää tasa-arvon ja Minna Canthin päivää kaikille! Ja onhan tämä blogistan itse asiassa juurikin epävirallinen luku- ja keskustelupiiri, joten pakkohan tänään on postata.

Onneksi Kukkis tarjosi hyvän aiheen, joten ystävät hyvät, ei kun pöytään:

Ilmoittaudu kommenttilootassa niin minä kerron sinusta jotain

1. Kerron sinulle, mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.
2. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on.
3. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.
4. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.
5. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.
6. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
7. Jos teen tämän sinusta, laitathan tämän blogiisi.

Ei viihdettä, ei kulttuuria, ei huumoria muttei myöskään uutisia

Sellainen on tämä blogi, ihan hyödytön ja nykyisin varmaan myös lukijoille tylsä. Edelleenkään en kyllä ymmärrä miksi yksityisihmisten blogien pitäisi olla yhtään mitään muuta kuin mitä kukin nyt haluaa kirjoittaa. En myöskään ymmärrä sitä, että blogeista tehdään jotain johtopäätöksiä top-listan 50-kärjen perusteella. (ks. lisää vaikka Haakana ja monet muut) Haloo, top-lista? Seuraako sitä joku? Onko siellä siis muitakin kuin neuleblogeja? Kunhan myrsky laantuu, niin toivottavasti blogilistan kehitys nytkähtää kunnolla käyntiin, sillä sen kautta olisi kuitenkin kiva seurata Omat suosikit -listan kautta päivittyneitä blogeja, ei haamuja, ei sijoituksia, ei skuuppeja. Ihan vaan ihmisten kuulumisia ja havaintoja arjestaan, juhlastaan ja ympäristöstään.

Minulla on kamala kiire ja kauheasti tekemättömiä töitä (= kirjoittamattomia raportteja ja tutkimussuunnitelman viilausta), joten en juuri ehdi enää blogata, enkä kommentoidakaan. Luen kyllä blogejanne mielelläni! Olen jopa tilannut uusiakin blogeja, esim. Illuusioita ja The Virtual Wanderlust, näköjään opintoihin liittyvät aiheet kummasti kiinnostaa... Ja olen löytänyt hyvän ruokabloginkin, Tofu for Two, vaikkei kokkausinnostusta täällä juurikaan ole havaittavissa.

Lopuksi vielä itkua ja valitusta ilmastonmuutoksesta. Pitikö sen nyt tosiaan tulla jo, eikö meillä pitänyt vielä olla ainakin parikymmentä vuotta aikaa sopeutua? Minä en talven puuttumiseen ainakaan ole sopeutunut, edes viime viikon aurinkoiset kevätpäivät eivät tuntuneet juuri miltään, kun miten tässä nyt voisi kevät tulla kun sielu vielä kaipasi talvea? Hiihtämään ei sitten päästy tänä vuonna KERTAAKAAN, vielä viime vuonna hiihtokelejä oli Espoossakin 6 viikkoa, ja vielä toissa talvena pääsin hiihtämään kotiportilta! Tajusinko silloin että viimeistä kertaa? En tajua sitä vieläkään, ja harmittaa niin pirusti. Minun subjektiivinen talven menetykseni tässä on tietysti vain pisara lämpenevässä ilmassa ja nousevassa meressä, mutta yhtäkaikki, kurjaa on.

Hiekkaa ja korvakipua

Aurinko paistoi, meri vaahtosi ja iho kärysi Teneriffalla, joten eiköhän loma ollut ihan onnistunut. Lentomatkat oli kyllä aika rankkoja, miten olinkin unohtanut millaisia sardiinipurkkeja lomalentokoneet oikein ovatkaan. Eikä mikään enää sisälly hintaan, ruuat sentään oltiin tajuttu tilata ja maksaa etukäteen, mutta ei esim. mitään lasten puuhapakettia (jollaisen mies meni jonkun vanhan, kenties reittilentoon perustuvan, muistikuvan perusteella kultapojalle lupaamaan). Onhan se tietysti ja tavallaan ihan ok, että kukin voi itse tarkkaan valita mistä haluaa maksaa, mutta silloin myös oletetaan että matkustaja jo etukäteen tietää mitä kaikkea saattaa matkan aikana haluta ja tarvita, mitään ylimääräisiä kappaleita koneessahan ei tietenkään ole.
Hotellihuoneiden kohdallakin voi käydä flaksi tai sitten ei. Meidän hotellimme oli ihan kiva ja esitteen mukaan rauhallinen "perheiden suosima". No jaa, ainakaan meidän perhe ei arvostanut ensimmäisenä yönä huoneeseen alakerran show-ravintolasta kuuluvaa IHAN KAMALAA METELIÄ, mutta onneksi saatiin seuraavana aamuna uusi huone (jonka sijainti oli hyvä mutta terassi ei koskaan auringossa eli edes pyykit eivät kuivuneet).
Ajanvietteeksi lomalla riittää ihmettely ja uiminen ja viisivuotiaan mielestä viikon voi hyvin elää jäätelöllä (mieluiten mallia "sandwich") ja ravintolassa aina tilataan Spagetti Bolognese ;-) Aikuiset taas puolestaan olisivat toivoneet että edes yhtenä iltana olisi saanut syödä ruokansa rauhassa ilman kitinää, mutta ehkä sellainen vielä joskus tulee, vaan jaksaako sitä odottaa? Vai unohdetaanko perheen yhteiset lomat, ainakin muille aikavyöhykkeille (hmm... Kreikkaa siis voisi harkita) vai saisiko sitä joskus maaniteltua jotain seuraa matkalle (kateellisena sitä aina joskus lukee/näkee kertomuksia/todistusaineistoa kivoista matkoista joilla mukana on joku isovanhempi tai vaikka tuttavaperhe, ja jossa jokaiselle järjestyy edes yksi aikuisten kesken päivällinen).

Matkalukemisena oli (respasta löytyneiden vanhojen lehtien ja Valittujen Palojen lisäksi) aivan loistava "Sarasvatin hiekkaa". Olen ihan vaikuttunut, ja nolona siitä että miten ko. teos vasta nyt tuli luettua.

Paluulento oli tietenkin 2 tuntia myöhässä, lentokentällä oli rasittava lorvia ilman mitään lisätietoja, kiva oli odotella matkalaukkuja ikuisuuden ja kiva oli kun airport-taksi kiersi kotimatkan kirjaimellisesti Espoon perukoiden kautta. Yritän toipua lomasta tehokkaaseen arkeen heti kun korvat aukeavat ja lakkaavat särkemästä.

Pitäisikö seuraava lomamatka tehdä lähemmäksi tai vaikka junalla?


Lisäys: Jösses, meinasin ihan unohtaa hauskan jutun. Viisivuotias sai lomalahjaksi Buzz Lightyear-lelun, joka ampuu laser-säteitä ja puhuu espanjaa! Toistaiseksi lauseista on selvitetty jo "Mission complida" ja "Hasta el infinido y mas allar!" Ja minunhan piti laittaa tuo toinen vielä tämän postauksen otsikoksi, mutta varmaan on korvien lisäksi vielä aivotkin tukossa ;-)

Ei ehdi, eikä huvittaiskaan

Kiitos vaan sinkoilevista haasteista, Kukkis ja Ohari, mutta joudun passaamaan. Ei nyt ehdi millään, kirjoittamista ja pohtimista on ihan tarpeeksi muutekin. Mutta kivaa, tutkimustyö sai mukavan potkun eteenpäin, aihepiiri alkaa selkeytyä ja konkreettisia suunnitelmiakin on jo tekeillä. Nyt pitäisi sitten tosissaan alkaa apurahoja hakemaan, jotta voisi keskittyä tutkimuksen tekoon, mutta malttaisko sitä hommia kuitenkaan lopettaa? No, vielä ei tarvi mitään päättää.

Ja ei huvitakaan, maku on mennyt tähän ympäri nettiä ja blogistaniaa vallitsevaan naisvihaan. Joo, sanon nyt näin suoraan ja kärjistäen että naisvihaan. Enkä ole heittäytynyt marttyyriksi tai uhriksi, mutta ottaa vaan niin päähän tämä, että kun ollaan selkeästi osoitettu aito ongelma (sukupuolinen häirintä työpaikalla), kovin yksituumaisesti tästä ollaan lähdetty syyttämään naisia, joko houkuttelevasta pukeutumisesta (kuinkahan paljon tästä oikeasti on kyse?) tai ymmärtämättömyydestä ja ajojahdista. Joko ihan tosissaan tai vitsin keinoin nyt jupistaan että kuinka mitään ei saisi enää tehdä tai ajatella kun akkamafia jyrää. Olkoon sitten niin. Minä lähden rasvaamaan telaketjuja!

Uutuussektori

Sen lisäksi että on tietysti hyvä että seksuaalista häirintää koskeva ongelma on nostettu esille, se on tuonut mukanaan ainakin yhden vallan riemastuttavan termin: kalapuikkoviiksi-sektori. Vaikka tietysti ei pitäisi vastata typeryyteen typeryydellä, tuo termi on kertakaikkiaan hyvä ja kuvaava, ja juuri toivottu vastavoima iänikuisille "kukkahattutädeille".

Itse asiasta sitten on ollut vähän turhan selvästi näkyvillä diskurssi, jossa ihmetellään että kuinka kärpäsestä on tehty härkänen ja että miksei häirityt naiset ole suutaan avanneet tilanteen ollessa ns. päällä. Tähän olisi ihan omakohtainenkin kokemus. Kaikki minut tuntevat tietävät etten varsinaisesti kuulu maan hiljaisiin ja osaan tuoda näkemykseni julki. Siinä vaiheessa kuin vanhempi mies yllättäin ja odottamatta tarraa tisseihin kiinni, suu vaan loksahtaa auki, paniikki valtaa ja ensimmäinen tunne on häpeä "mitä ihmettä minä oikein tein että tuo kuvitteli voivansa tehdä minulle näin". Ja jälkeenpäinkin nolotti ja hävetti niin, etten tuosta koskaan kertonut ko. miehen esihenkilölle tai muillekaan.

Asiasta toiseen, postilaatikkoon näkyi ilmestyneen sekä uusin Imago että Sara. Nyt mietin että miksi tuntuu lusmuilulta käydä näin tässä kesken päivää niitä lukemaan, sen sijaan bloggaaminen/feisbukkaaminen yms. ei aiheuta yhtään omantunnonpistoksia. Ai niin, näitä nettihommiahan nyt pitää haistella ihan viran ja opintojenkin puitteissa... Jospa nyt kumminkin antaisin itselleni luvan sohvautua hetkeksi.