Oltiin pari vuotta sitten perhelomalla Tanskassa, automatkaillen. Ruotsin läpi, Legolandin kautta, päädyttiin Jyllantiin ja Fanön saarelle. Aivan IHANA paikka!
Aamu-, päivä- ja iltakävelyillä kilometrien pituisella hiekkarannalla tuli kerättyä taskut täyteen simpukankuoria, vähän niinkuin ajatuksella että "niistähän voi kotona sitten askarrella vaikka jotain tauluja ja muistella ihanaa lomaa". Joo ei. Tossa vaasissa (about puolet kokonaissaaliista) ne edelleen odottaa sitä inspistä:
Tänään yhteiskunta ja lähikoulu järjestivät pakollisen vapaapäivän, joka sitten pitikin käyttää lapsen vaatehankintoihin.
Ei muuten ole yhtään sen helpompaa kuin omien vaateostosten teko, ja kauppojen valikoimista ei koskaan löydy mitään.
Sitten muistin alkusyksyn vinkin: Halonen. Sieltä löytyy ihan tavallisia farkkuja ja housuja, ilman turhia krumeluureja, rypytyksiä ja muita efektejä. Suosittelen:
Ja tulessa! Päivän asu: töissä oli musta trikoopaita (tods Indiskasta koska se kauppa on Kampin keskuksessa sopivasti matkalla bussiin) ja siniset farkut (Stockan verkkokaupasta, siellä oli taannoin avaustarjous kaikki ilman postikuluja), jalassa harmaat lenkkarit (en muista mistä). Kaulassa vaalea huivi (vähän veikkaan että Indiskasta) tyylikkäästi kiedottuna. Pyörämatkoilla päällä oli vielä takki, punainen, vanha, mutta sopivasti tuulenpitävä. Nyt kotisohvalla päällä on harmaat velour-himppehousut ja musta-harmaa-valkoinen marimekon tunika! Huomasitteko, merkkivaate!
Täpärästi ennen blogin neljävuotissynttäreitä päätän laittaa lapun luukulle. Tähän ei enää riitä aika, eikä oikein kiinnostuskaan. Mikrobloggaus voitti!
Sain blogistanista paljon paljon uusia ideoita ja ennen kaikkea kavereita. Kiitos teille kaikille!
Jatkan toki vielä blogien laiskaa lukemista, ehkä satunnaista kommentointiakin. Alan tyhjentää täältä vanhaa sisältöä pikkuhiljaa, mutten ainakaan vielä tuhoa kokonaan, jospa vaikka jotain käyttöä vielä sittenkin joskus keksisi. Comeback, täällä tai muualla, tällä tai jollain muulla nimellä, ei siis ole kokonaan poissuljettu.
Kivaa oli aikansa! Uuteen kesään!
Korkataan tämän vuoden bloggaukset meemillä, jonka poimin Kriisiltä.
1. Mitä sellaista teit vuonna 2008 mitä et ole ajatellut tekevasi aiemmin?
Opetin yliopistossa
2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
En tainnut virallisesti luvata mitään, ja jos epämääräistä oli, niin ei tullut pidettyä.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Pikkusisko
4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei onneksi.
5. Missä maissa kävit?
Kanarialla ja Kreetalla.
6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2009, jota puuttui vuodesta 2008?
Jotain harmonista yhdessätekemistä perheen kanssa. Meillä kun on yleensä aika poikkeavat toiveet vapaa-ajan suhteen, ja näitä sitten setvitään varsin kovaäänisesti, ja usein joku pahoittaa mielensä.
7. Mitkä vuoden 2008 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
Ihan vaan tavalliset merkkipäivät.
8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Kyllä se töihin liittyy, tutkimukseen ja opetukseen.
9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Perhe-elämästä ja omasta fyysisestä kunnosta olisi pitänyt huolehtia paremmin.
10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Olin on-off -flunssassa lokakuun alusta asti, eikä tilanne vieläkään ole kunnossa. Plääh.
11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Tämä läppäri? Tai kotiin rulokaapit? (Tosin nuo molemmat taisi "ostaa" puoliso, mutta meillä on yhteiset rahat)
12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Kultapoitsun. Se sitten keksii kaikenlaista hilpeää päivittäin.
13. Kenen käytös masensi?
Oma ja puolison. Ja muidenkin lähisukulaisten.
14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Ihan tähän elämiseen, mutta hei, nyt ollaan velattomia ja säästöönkin on saatu jotakin!
15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Uusista työkuvioista.
16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2008?
Laulu? No ei mikään erityisesti.
17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi? about sama
b) laihempi vai lihavampi? täysin liikkumattoman syksyn jälkeen tods vähän lihavampi
c) rikkaampi vai köyhempi? jonkin verran rikkaampi
18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Liikkuneeni ja touhuneeni, mieluiten yhdessä.
19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Riidellyt ja tiuskinut.
20. Kuinka vietit joulua?
Kotona.
22. Rakastuitko vuonna 2008?
Rakkauselämässä ei mitään uutta.
23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
??? Kamoon, mä olen keski-ikäinen ja naimisissa.
24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
Olikos viime vuonna edes mitään uutta? Vai samat vanhat Sopranot ja muut.
25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En vihaa ketään, mutta joihinkin olen entistä enemmän pettynyt ja surullinen.
26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Ammattikirjallisuus ollut kaikki hyvää, romaaneja taas on luettu ihan säälittävän vähän. Mieleen on jäänyt etenkin Verrosen "Karsintavaihe".
27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Ihan vanhoja tuttuja vaan olen kuunnellut.
28. Mitä halusit ja sait?
Uusia ammatillisia haasteita, sisältäen sitä opetusta ja opetuksen kehittämistä. Jatkuu tänä vuonna!
29. Mitä halusit muttet saanut?
Kaikki mitä jäi saamatta oli omaa saamattomuutta ja liittyy jo aiemmin mainittuihin henk.koht. asioihin.
30. Mikä oli suosikkileffasi viime vuonna?
En tainnut käydä leffassakaan viime vuonna? Vuokrattuakin tuli vain lastenelokuvia. Telkustahan tulee aina samat vanhat pätkät.
31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit silloin?
Nautin kultapoitsun onnitteluista ja miehen tekemästä päivällisestä.
32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Reippautta olisi tarvittu lisää.
33.Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2008?
Hihi, vai vielä pukeutumiskonsepti. Käytin paljon mustia tai harmaita tunikoita.
34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Kultapoitsu, puolison huolenpito, ystävät, mielenkiintoinen työ.
35. Kenestä julkkiksesta haaveilit eniten?
En haaveillut kenestäkään julkkiksesta yhtään.
36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Vaalit ja heikentyvät taloustilanne. Mutta aika persiilleenhään näköjään ollaan menossa.
37. Ketä ikävöit?
Ystäviä ja kavereita on nähty ihan liian vähän ja harvoin.
38.Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Yhtä parasta en osaa sanoa, uusien työkuvioiden myötä olen tutustunut moniin uusiin, mukaviin ja fiksuihin ihmisiin. Toivottavasti tänä vuonna ehditään tavata enemmänkin.
39. Kerro arvokas elämän oppitunti jonka opit vuonna 2008.
Toiveistaan kannattaa kertoa, mutta joskus kannattaa myös vaan vastata siihen puhelimeen.
Kamala syksy takana. Kaksi kuukautta meni sairastaessa, mikä tarkoittaa etten ole juuri sohvalta liikahtanut. Kunto on romahtanut, paino noussut, minäkuva siis huipussaan! Voi kun nyt jouluksi tulisi lunta tai edes jonkinlaiset ulkoilukelit, jotta saisi vihdoin tervehdyttyä otettua sieltä niskasta kiinni ja pääsisi liikkeelle, mieluiten tietysti kuusivuotiaan (ajatelkaa, jo kuusi! Kun aloitin tämän bloginpidon, kirjoittelin "melkein kolmivuotiaasta") hyvässä seurassa. Jos harmaus ja loska jatkuut, täytyy sitten tyytyä Wii Fittiin, sillä uimahalliin en lähde! En varmasti.
Arvon tässä semmoistakin, että rohkenisiko sitä silmien laser-leikkaukseen. Vai ostaisiko vaan uudet rillit ja paremmat piilarit? Löytyisiköhän kokemuksia tai mielipiteitä puolesta - vastaan?
Viime aikojen ärsytys: Kampin keskus. Ärsyttää se, että kaikki kellot ovat eri ajassa, joten bussiin on aika turha juosta. Ärsyttää myös ne joka puolella "excuse me'tä" huutelevat kojujen pitäjät, jotka tarjoavat käsihoitoja, mineraalimeikkejä ja ties mitä. Joka päivä, useammankin kerran. Eikö ne jo usko, ettei kiinnosta? Mikä oikeus niillä on häiritä bussiasemalla liikkuvia, eikö ne voisi tarjota palvelujaan liiketiloissa kuten muutkin kauppiaat?
Niin, nämä päivitykset tästä tuskin tämän tasokkaammiksi muuttuvat jatkossakaan. Mutta ehkä siitä huolimatta yritän kiristää tahtia, edes vähän. Oikein hyvää joulua kaikille blogitutuille, olkaa kiltisti ja syökää hyvin!
Moi kaverrrit!
Tässä vaiheessa lienee syytä ilmoittaa kantansa ajassa liikkuneisiin kysymyksiin.
Olen:
- äänestänyt vihervasemmistolaista naista! Ja monta kertaa vielä! Vuosien ajan, eri puolueista, Helsingissä ja Espoossa!
- feministi! Joskus nuorena ja vetävänä sitä jonkun aikaa luuli että kaikki on kaikille mahdollista (huom, musta aikakausi muutenkin, mikäli oikein muistan niin tuossa vaiheessa kerran äänestin, hui, kokoomusta), mutta elämänkokemus on näyttänyt että sukupuolella(kin) on väliä.
- pikkuhiljaa ja varovasti kääntymässä kannattamaan jonkinlaista, nykyistä toimivampaa nettikeskustelujen (itse)säätelyä! Joskus ennenvanhaan uskoin vankasti omalla nimellä kirjoittamisen merkitykseen, sitten bloggaamisen myötä käännyin vakiintuneen pseudonyymin uskoon, viime vuodet olen liputtanut vaihtuvan nimimerkin tai jopa täyden anonyymiteetin (ainakin moderoiduilla saiteilla) puolesta. Näille kaikille vaihtoehdoille näen oikeutuksen edelleenkin, mutta jotenkin nyt näyttää siltä, että suuren sananvapauden nimissä olemme (fiksumpana?) joutuneet luovuttamaan suhteettoman paljon tilaa loukkaavalle ja asiattomalle älämölölle.
Voin mahdollisesti jatkaa näistä myöhemmin, tai vaikka kommenttilootassa, mutten lupaa mitään. Kattotaan.
Muistakaa nyt ihmiset äänestää, vaikka vaalipäiväksi onkin luvattu tuulta, myrskyä ja vilua. Itse en vieläkään tiedä ketä, mutta kylläpä pisti vihaksi tuo vaalikeskustelu äsken telkkarissa. Vaikka olinkin etukäteen asennoitunut niin, ettei sillä ole merkitystä, nämä eivät ole valtakunnalliset puolueiden ja niiden puheenjohtajien kannatusta mittaavat vaalit, mutta silti.
Katainen oli suunnilleen pelottava valtiomieseleineen ja ryhtiliike, maalaisjärki sekä niskasta kiinni -vastuu puheineen. Ja vielä maireana hyvistä gallup-luvuista.
Mihin tämä maa on menossa, Kokoomuksesta suurin puolue ja vielä Wellu ulos Idolseista? Kunnon äänestäjät, herätkää! Kokkareista ei ole niin väliksi ;-)
Luin aamun HS:n tv-kolumnista uudesta tositv-formaatista, jossa meidän isä on parempi kuin teidän, ja lapset olivat nyyhkineet kun voittoa ei tullut. Pahalta kuulostaa. Meillä ei luonnollisesti tommoista ohjelmaa katsottu, mutta jostain oli pieniin korviin huhu kiirinyt, sillä jotain tuontyyppistä höpötystä on pienestä suusta viime aikoina kuulunut. Yritin vaan sanoa, että tuollaiset "meidän joku on parempi kuin teidän joku" -lällätykset ovat ihan typeriä, ja jokaisen lapsen isä ja äiti on omalleen aina paras, ja että jokaisella paljon sellaista mitä osaa oikein hyvin, ja jotain taas muut osaavat paremmin.
Tuli tuosta tv-kolumnista kuitenkin mieleen se, että tositv-ohjelmien lisäksi kilpailu-teemaan törmää kyllä kaikkialla. Enemmän tai vähemmän tosissaan (vaikka "vaan" raportointisyistä) ihan kaikki asiat pitää nykyisin listata ja järjesteää, monesti arvioidakin, itse tai jonkun muun toimesta. Niinkin harmittomat jutut kuin pelit aiheuttaa tarpeetonta murhetta, kun aina pitää pärjätä paremmin kuin edellisellä kerralla tai ainakin saada tulos 10 parhaan listalle. Miksei ainakin koko perheelle tarkoitetuissa peleissä (lähinnä nyt mielessä Wii Fit) voi olla sellaista moodia, mikä vaan kannustaisi ja kehuisi, eikä aina tähdittäisi ja vertaisi suoritusta muihin? Ja jos on pakko johonkin verrata, niin sitten ainakin vaan omaan suoritukseen, ja siihenkin jotenkin kannustavasti ja vain jos tulos aivan merkittävästi poikkeaisi aiemmista?
Ja jotain kilpailua näyttää tuo lasten pihalla touhuilukin olevan. Ensin on kisa siitä kuka nyt yleensä pääsee leikkiin mukaan (tietenkin jos itse olen kuulolla/paikalla pidän kovaäänisesti huolta siitä, että kaikki otetaan mukaan eikä ketään saa jättää ulkopuolelle), ja sitten kun yhteinen tekeminen on löytynyt, alkaa iänikuinen huomauttelu siitä kuka ei osaa jotakin ja läl läl lää. Mulla palaa hihat noita kuunnellessa ihan täysin, mutta ei ole helppoa auttaa muutenkin lyhytpinnaista ja sosiaalisesti ei-kaikkein-taitavinta itkevää lasta tilanteessa jossa vaikka toiset nyt vaan osaavat ajaa pyörällä paremmin tms. Juuri päiväkodin kasvatuskeskustelussakin todettiin, että erittäin harmittavaa on että samaan aikaan kärsii motoriikan ja vuorovaikutuksen ongelmista ja omaa hyvät kognitiiviset kyvyt: sitä samalla tajuaa ettei osaa, muttei pysty hallitsemaan itseään niin että malttaisi rauhassa opetella.
Viimeksi lupasin blogata vaalikoneista, mutten taida jaksaa. Ne on aika p*skoja kaikki, on vaikea nähdä mitä päätöksentekotilanteita niillä muka simuloidaan. Ehkä niitä arvoja sitten? Joka tapauksessa tällä kertaa aion yrittää löytää ehdokkaan joka oikeasti myös pääsee läpi, olen kyllästynyt äänestämään hyvää ja viksua, joka ei sitten pääsekään läpi. Tässähän se äänestäjän paradoksi onkin, oma ääni ei välttämättä autakaan haluttua henkilöä vaan tämän puoluetta, ja kuten noista vaalikoneistakin on nähty, hajonta jo puolueiden sisällä voi olla eri kysymyksissä hyvinkin laaja. Sitten pitäisi vielä tietää mistä se tulevan vaalikauden pommi tulee, viimeksi kävi köpelösti Länsimetron (Vihreätkin lipesivät pikaratikkavaihtoehdosta) ja päiväkotiruokailujen (ks. edellinen postaus) suhteen, nyt jos eteen tulee joku vastaava iso juttu, niin haluan että päättämässä on joku jolta voin sitten ruveta niitä perusteluja tinkaamaan.
On ollut niin kivaa ja kiirettä, ettei bloggaaman ehdi. Mutta onneksi taas on löytynyt nillittämistä!
Jossain vaiheessa, salakavalasti, vaivihkaa, ovelasti ja en tiedä miten, täällä Espoossa on päiväkotien ja koulujen ruokahuolto ulkoistettu ja kilpailutettu ja voiton vei Sodexho (en yhtään tiedä onko tuo korrekti kirjoitusasu, enkä oikeastaan edes välitä). Asiasta tuli joku lappu kotiin jossain vaiheessa, ja ohitin sen vain olankohautuksella. No nyttemmin onkin käynyt ilmi että hommahan kusee ja pahasti. Meidän pojan päiväkodissa eniten tökkii kuulemma erikoisruokavaliot, ennen kun oli oma keittäjä hän jaksoi pitää kirjaa ja muistaa kenelle ei joku aines sopinut, ja modasi sitten annoksia tarvittaessa siten, että kaikille oli tarjolla edes suunnilleen samannäköinen ateria. Nyttemmin jostain keskusvarastosta kun ruuat tuodaan, tuollaiseen ei luonnollisestikaan ole mahdollisuutta, vaan allergioista kärsivät saavat sitten jotain erilaista erinäköistä ruokaa, ja jokainen lasten kanssa tekemisissä ollut tietää että se nyt pahinta mitä voi tapahtua: miksi noilla on TOLLASTA ja mulla TÄLLASTA, haluun SAMAA KUIN MUILLAKIN.
Paikallislehti Länsiväylän jutun mukaan lisäksi ruokia on monesti tarjolla liian vähän, ne ovat liian haaleita ja tulevat liian myöhään. Just joo. Kenen välkyn idea tämä oli? Kannattiko kilpailutus? Julkinen sektori ei tätä niinkuin pystynyt hoitamaan vai?
Helskutti. Onneksi on vaalit tulossa, ja juuri nämä asiat ovat niitä mistä siellä pitäisi voida päättää. En tosin kuolemaksenikaan muista, että viimeksi äänestäessä kukaan olisi pihahtanutkaan että "tarkoitus olisi sitten ulkoistaa lasten hyvin toimiva ruokahuolto". Kuka perhana näitä oikein suunnittelee, ja miten tällaiset nuijitaan läpi ilman että kukaan älähtää?
Olen oikeesti vihainen nyt. Kaikki puhe "julkisen sektorin tehostamisesta" tuntuu käytännössä olevan sitä hölmöläisten matontekoa. Onko suurin osa äänestäjistä ja heidän valitsemistaan kunnanvaltuuteista tosiaan sitä mieltä, että kaikki vaan sujuu paremmin yksityisen tahon hoitamana? Arvatkaa mitä: ei suju, uskokaa jo! Vai onko jollakin osoittaa jostain joku päinvastainen esimerkki?
Seuraavassa postauksessa haukun varmaan vaalikoneet, tähän mennessä olen leikkinyt vasta maikkarin koneella, ja se oli suuri kärsimys ja vitsi.
