Aurinko paistoi, meri vaahtosi ja iho kärysi Teneriffalla, joten eiköhän loma ollut ihan onnistunut. Lentomatkat oli kyllä aika rankkoja, miten olinkin unohtanut millaisia sardiinipurkkeja lomalentokoneet oikein ovatkaan. Eikä mikään enää sisälly hintaan, ruuat sentään oltiin tajuttu tilata ja maksaa etukäteen, mutta ei esim. mitään lasten puuhapakettia (jollaisen mies meni jonkun vanhan, kenties reittilentoon perustuvan, muistikuvan perusteella kultapojalle lupaamaan). Onhan se tietysti ja tavallaan ihan ok, että kukin voi itse tarkkaan valita mistä haluaa maksaa, mutta silloin myös oletetaan että matkustaja jo etukäteen tietää mitä kaikkea saattaa matkan aikana haluta ja tarvita, mitään ylimääräisiä kappaleita koneessahan ei tietenkään ole.
Hotellihuoneiden kohdallakin voi käydä flaksi tai sitten ei. Meidän hotellimme oli ihan kiva ja esitteen mukaan rauhallinen "perheiden suosima". No jaa, ainakaan meidän perhe ei arvostanut ensimmäisenä yönä huoneeseen alakerran show-ravintolasta kuuluvaa IHAN KAMALAA METELIÄ, mutta onneksi saatiin seuraavana aamuna uusi huone (jonka sijainti oli hyvä mutta terassi ei koskaan auringossa eli edes pyykit eivät kuivuneet).
Ajanvietteeksi lomalla riittää ihmettely ja uiminen ja viisivuotiaan mielestä viikon voi hyvin elää jäätelöllä (mieluiten mallia "sandwich") ja ravintolassa aina tilataan Spagetti Bolognese ;-) Aikuiset taas puolestaan olisivat toivoneet että edes yhtenä iltana olisi saanut syödä ruokansa rauhassa ilman kitinää, mutta ehkä sellainen vielä joskus tulee, vaan jaksaako sitä odottaa? Vai unohdetaanko perheen yhteiset lomat, ainakin muille aikavyöhykkeille (hmm... Kreikkaa siis voisi harkita) vai saisiko sitä joskus maaniteltua jotain seuraa matkalle (kateellisena sitä aina joskus lukee/näkee kertomuksia/todistusaineistoa kivoista matkoista joilla mukana on joku isovanhempi tai vaikka tuttavaperhe, ja jossa jokaiselle järjestyy edes yksi aikuisten kesken päivällinen).
Matkalukemisena oli (respasta löytyneiden vanhojen lehtien ja Valittujen Palojen lisäksi) aivan loistava "Sarasvatin hiekkaa". Olen ihan vaikuttunut, ja nolona siitä että miten ko. teos vasta nyt tuli luettua.
Paluulento oli tietenkin 2 tuntia myöhässä, lentokentällä oli rasittava lorvia ilman mitään lisätietoja, kiva oli odotella matkalaukkuja ikuisuuden ja kiva oli kun airport-taksi kiersi kotimatkan kirjaimellisesti Espoon perukoiden kautta. Yritän toipua lomasta tehokkaaseen arkeen heti kun korvat aukeavat ja lakkaavat särkemästä.
Pitäisikö seuraava lomamatka tehdä lähemmäksi tai vaikka junalla?
Lisäys: Jösses, meinasin ihan unohtaa hauskan jutun. Viisivuotias sai lomalahjaksi Buzz Lightyear-lelun, joka ampuu laser-säteitä ja puhuu espanjaa! Toistaiseksi lauseista on selvitetty jo "Mission complida" ja "Hasta el infinido y mas allar!" Ja minunhan piti laittaa tuo toinen vielä tämän postauksen otsikoksi, mutta varmaan on korvien lisäksi vielä aivotkin tukossa ;-)
maanantaina, maaliskuuta 10, 2008
Hiekkaa ja korvakipua
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Höö mars lääkärille jos korviin sattuu ; itse odotin jouluna pitkään ja paljastui pahaksi korvatulehdukseksi - tyyppi ihmetteli miten yleensä enâä kuulinkaan mitään !
Ja junailuhan on eettisempääkin...
=)
Jaa, minä kyllä paikallistin tämän korvakivun korvatulppien liikakäyttöön ja paineenvaihteluihin, mutta katsotaan nyt jos ei parane, niin tutkitetaan olisiko tulehdus.
Mitenköhän meidän poitsu jaksaisi junamatkat? Tosin automatkailu sujuu yllättävän hyvin, lentäminen näytti olevan liikaa. Mutta ehkä tämä epämukavuus unohtuu taas siihen mennessä kun seuraavaa lomaa aletaan suunnitella.
Vau, meidän vastaava tyyppi sanoo ihan tylsästi "to infinity and beyond!". Tarttiskohan niiden tavata? Jos vaikka oppisivat toisiltaan jotain.
Kukkis, loistava idea! Meidän pikkumies jo innostui ajatuksesta tavata englantia puhuva Buzz (ja sen omistaja tietysti myös)! Nyt kalenterit esiin ja päivää sopimaan.
Lähetä kommentti