Flunssa melkein parantunut, aurinko paistaa (nyt kevät saa tulla kun talvikin kävi!) ja - mikä parasta - opintolainasta on tänään tililtä veloitettu viimeinen erä! Jösses, koittihan se tämäkin päivä!
Opintolainaa nostin ensimmäiset erät joskus hamalla 80-luvulla, ja silloinhan siis opintolainaa otti ihan kaikki, oli tarvetta tai. Hulluina vuosina jotkut kuulemma nostivat lainaa vain sijoittaakseen ne osakkeisiin (tiedä sitten kuinka heille kävi lokakuussa 1989), ja jotkut rahoittivat niillä lomamatkoja. Itselläni ne rahat kyllä meni ihan elämiseen ja juhlimiseen, mutta pakko myöntää että talvilomamatkojakin tuli tehtyä. Mutta oli silloin lomamatkatkin erilaisia! Ski-bussilla mentiin milloin minnekin (Rukalle, Verbieriin) tai jonkun kaverin pikkuautolla (4 henkeä pikku-pösössä, jonka rengas puhkesi keskellä autobahnia matkalla kohti St Antonia!). Ei siis mitään varsinaista ökyilyä.
Mutta kävinhän minä aina töissäkin opiskeluaikana elämistä rahoittaakseni. Ihan ensin olin vaatekaupassa (nyk. Forumissa, silloisessa HBL:n talossa) Simolassa pari iltaa viikossa ja lauantaisin. Sitten olin välillä opinahjoni HKKK:n laskentakeskuksessa (jep, sana atk oli silloin jo keksitty, mutta IT:stä ei kukaan vielä tiennyt mitään), sitten erään säätiön toimistoapulaisena ja kirjanpitäjänä, sitten taas muinaisen Postipankin muinaisessa "suorapankissa" Rahatukussa (ajatelkaa miten osuva nimi! Ja olisittepa nähneet liikelahjat, harmi ettei ole tallella mitään, eikä googlekaan löydä mitään!) jossa myönnettiin kesällä -89 aika kovia talletuskorkoja puhelimitse. 90-luvulla vaihto-opiskelijavuoden jälkeen (paitsi enhän minä missään opiskelemassa ollut vaan AIESEC:in kautta töissä kaakkois-Aasiassa) työnsaanti nihkeytyi, mutta onneksi löytyi hanttihommia varustamossa, ja nekin työt sitten kokopäiväistyi ja vakinaistui ja valmistuin. Huh, mikä historia!
maanantaina, maaliskuuta 31, 2008
Elämän kevät
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Onnittelut opintolainan maksamisesta!
Minä aloitin opiskelut 1990, ja silloin ei kukaan enää uskaltanut ottaa lainaa, ellei ollut ihan pakko. Ei ainakaan kukaan surkea humanisti. Onneksi jotain hanttihommia riitti vielä meikäläiselle. Plus lisäksi opiskelijatkin saivat silloin vielä muutaman vuoden ajan asumistukea. 90-luvun puolivälissä se ihanuus loppui ainakin minulta. Ehkä mun 1300 markan kuukausitulot olivat liian kovat asumistukea myöntävän tahon mielestä.
Minä taas aloitin lainan noston jo suloisella seitskytluvulla, joten viimeinen erä entisen elämän rahoittamista meni maksuun jo yli kymmenen vuotta sitten. Muuta maksettavaa on piisannut ja piisaa nykyisellä asuntolainalla eläkeikään asti!
Mutsiis, onneks olkoon sinulle!
Kukkis, joo se tosiaan muuttui jossain vaiheessa ja tuli tulorajoja sun muita (80-luvulla elettiin kuin pellossa ilman rajoituksia, ainoastanan opintoviikot syynättiin ja/tai hyvät selitykset niiden puuttuessa...)
Äiskä, mullapa onkin lokakuussa vika erä asuntolainaa! Ilo lainattomuudesta jäänee lyhytaikaiseksi, sillä eiköhän tässä vuoden sisällä pidä vaihtaa asuntoa.
Lähetä kommentti