Rankka syksyn avausviikko. Rankimmat asiat liittyvät kultapoikaan, mutten jaksa niitä juuri nyt edes ajatella, saati kirjoittaa. Pääni on taas vaihteeksi sekaisin ja surullinen, mutta poika kyllä taas tänään ihana ja äidin kaveri. Minulle tuli paha mieli kun digiyhteys tilttasi kesken Bridesheadin tallentamisen, ja pikku kulta sanoi että "minä lohdutan äitiä" ja tuli syliin hellittäväksi. Enköhän minä tuon kaikkien aikojen telkkarisarjan jostakin saa taltioitua (jos löytyy ystävällisiä apureita, niin saa ilmoittautua).
Tieteenfilosofian alkutentti meni lievästi sanottuna persiilleen. Osin omaa tyhmyyttä ja osin sitten taas muuten vaan ihan puhdasta tyhmyyttä. Tässä täytyy nyt laittaa pää oikein kunnolla raksuttamaan, ja ilmeisesti ihan uuteen asentoon. Kiehtovaa, haastavaa mutta erittäin rankkaa.
Viikon kirjavinkki (sen tieteenfilosofian lisäksi) on Hazardin Kontallaan. Ihan täyttä asiaa ja niin osuvasti ja hauskasti kirjoitettuna, että iltaisin ei ole meinannut malttaa silmiään ummistaa kun on naurattanut ja mietityttänyt niin.
Mutta, huomenna Tampereella! Miniloma, ja näköjään vielä A-luokan sellainen... tulee juuri sopivaan rakoon.
perjantaina, syyskuuta 07, 2007
Riittämättömyys
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kiitos minilomaseurasta ja vertaistuesta! Seuraavalla kerralla keskitytään jonkun muun kun mun asioihin ... Sun äitis muuten julkisti meidän blogi-idean, joten pakko kai ruveta hommiin :)
Kiitos vaan sinne hätämajoituksesta ja muusta. Kyllä minä ehdin omiakin asioitani puimaan ihan keskittyneesti ja toisaalta taas halusinkin niistä vähän lomaa.
Joo, ruvetaan hommiin pikkuhiljaa, mutta ei vielä, mulla on noita tieteenfilosofia ongelmia tässä vielä pitkään ja ne vie kaiken aivokapasiteetin (jos jotain nyt yleensä onkaan).
Lähetä kommentti