MINULLE, kuten varmaan monille muillekin, tämä bloggaaminen on vain yksi tapa pitää kirjaa oman elämän sattumuksista, joko ihan haircuttina tai sitten omasta näkövinkkelistä maailmanmeno tuumaillen, tiukasti niihin "vain välittömästi omaa elämänpiiriä koskettaviin" aiheisiin keskittyen. Ei täällä olla ketään viihdyttämässä tai tarjoamassa parempaa luettavaa, koettavaa tai nähtävää, eikä edes Blogilistalle kirjauduttaessa sellaiseen ole pitänyt sitoutua. Jos jollakin on siis niinkaikkiaan p- hommat että joutuu lukemaan "ihmisten kirjoittamaa sisällyksetöntä epäkiinnostavaa sontaa" työkseen, niin olisko syytä sitten miettiä vaikka alan vaihtoa? Omat kokemukseni ovat nimittäin täysin päinvastaisia, useamman vuoden ajan leipäni on osaksi muodostunut siitä että olen lukenut, seulonut, poiminut ja nostanut ihmisten keskustelukommentteja isommasti näkyville, ja ihan jokaikinen viikko on löytynyt enemmän helmiä kuin sontaa ja usein myös niin napakasti ilmaistuna että oksat ja leipiintyneet toimittajat alta pois.
Aivan loistavia postauksia ihmiset kumminkin saavat aikaan ja tärkeistä aiheista. Esimerkkinä nyt mainittakoon Pörrön organisoima "Kuka onkaan ääliö ja kenen on syy" -kampanja, tai Kauran pohjustama keskustelu autismi-luokkaa kuvanneesta tv-ohjelmasta.
Että näin vähäpätöisiä ja mitättömiä asioita tällä kertaa.
maanantaina, elokuuta 27, 2007
Luokatonta kansalaisjorinaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
17 kommenttia:
Ma luulen, että tota sisällyksetön sonta -heittoa ei kantsi ottaa kovin tosissaan. Mutta olisipas hauska lukea blogeja, jos kaikki kirjoittaisivat vain itselleen etäisistä asioista!
Kiitos linkkauksesta! On tullut tosi hyviä kommentteja ja alkaa olla itellä kova kiire tsekata tuo ohjelmaa.
Oletko ehtinyt vielä kuunnella yhtään jaksoa Kansalaismediakatsausta?
Kaura, niinpä, sontaa tai ei, juuri se _omakohtainen_ tulkinta oman elämän ja muun maailman sattumuksista on bloggaamisen suola, senkin uhalla että taso heittelee ja koko maailmaa kohahduttavat sensaatiot jäävät julkitulematta.
Ja odotankin jo alustajan puheenvuoroa ko. ohjelmasta, sorry että oma kommenttini lootassasi meni vaan siihen ope-asiaan, mutta kun puhti tyhjeni siihen errorin viemään upeasti muotoiltuun viestiin ;-)
Tuija, en ole kuunnellut, mutta olen kyllä lukenut niitä poimintoja (kun poimitut ovat ystävällisesti linkanneet). Itse Kansalaismediakatsaus on mielestäni ihan huippu juttu ja hyvät ovat olleet poiminnatkin, siksi ihmetyttikin se "sonta" -heitto.
Nyt täytyy kyllä jo sanoa, että tuo Lounaalla-blogi on kansalaishuijausta pahimmasta päästä.
Kun sen ei pitäisi riittää mihinkään, eikä sen pitäisi edes hipaista yhtään mihinkään kunkaan bloggarin kohdalla, että joku tulee ja sanoo jonkun postausta tai postauksia sisällyttömäksi sonnaksi.
Tämä YLE:n toimittajaksi itseään epäilevä henkilö esittää itsensä ikään kuin ylhäältäpäin tulleena auktoriteettina, siis kansalaisten pariin laskeutuneena journalismin enkelinä jakamaan kaikille hyvää ja maittavaa lounassanomaansa, ja aika moni on aivan turhaan tuon "sisällyksettömän sonnan" takia vedellyt ihan jo herneenpalkoja nenäänsä.
Mutta kun se ei enää mene niin. Miksi helvetissä tämän tyyppinen arvostelu menee täällä Blogistaniassa aina niin hyvin läpi? Herranjestas. Riittääkö siihen todella, että joku on toimittaja? Mikä ihmisiä oikein vaivaa? Hänhän on omien sanojensa mukaan ollut vain lukijana, eikä sen - mikä kansalaisblogitsydeemikatsaus se nyt olikaan - linkkaamista juuri bloggauksena voi pitää.
Me olemme niitä bloggareita. Me kirjoitetaan sitä kiinnostavaa tai epäkiinnostavaa sontaa, eikä se ole mikään ongelma. Blogistan on meidän kaikkien ja meillä on jokaisella oikeus sanoa kenen tahansa blogia epäkiinnostavaksi sonnaksi, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Toisia kiinnostaa ja toisia ei. Meillä on lukijoita eikä se kuulu kenellekään epäkiinnostuneelle mitä me niille kiinnostuneille lukijoillemme kirjoitetaan.
Kun tämä toimittaja ei ole kuukausia tai vuosia ollut tarmolla kirjoittamassa vastaavaa epäkiinnostavaa sontaa, niin ei hänellä kyllä rahkeet riitä vielä yhtään mihinkään. Ei tänne kyllä enää niin vaan tulla takin liepeet lepattaen lesottamaan ilman minkäänlaista meriittiä, perkele. Pelkkää lukijoiden kalastusta tuo oli koko juttu.
Me olemme näinä vuosina kaikki nähneet tämän monta kertaa ennenkin ja kuinka monta kertaa siitä on ollut totta mikään? En tiedä mikä bloggareissa niin vetää puoleensa juuri tämäntyyppisiä pseudokriitikoita, mutta kunhan lounassanoma alkaa olla painokelpoista ja äidinkielen kirjoitukset on läpäisty, niin eiköhän niitä lukijoita ala tuolle toimittajallekin tulla muillakin avuilla kuin mahtavalla kohulla. Ja sitten katsotaan kuulkaa porukalla, kuinka epäkiinnostavaksi sonnaksi tuokin yritys on kehittynyt.
Ai tsori, se onkin näköjään Lounaani-blogi. Muuten melko harva aloitteleva blogi saa muutamassa päivässä peräti 8 lukijaa. Kohun aiheutus se on mikä bloggarin tiellä pitää.
Saara, ihan totta, ei näiden pitäisi antaa hetkahduttaa mihinkään suuntaan, mutta ihmettelen silti. Että jos saa tehtäväkseen jonkun alueen kartoittamisen, niin ensimmäinen kommentti siitä sitten on että ihan täysin mielenkiinnotonta sontaa. Väkisinkö ko. henkilö tuohon hommaan piti määrätä?
Kohua olisi varmaan herättänyt semmoinenkin, että joku "ulkopuolelta" tuleva olisi aidosti perehtynyt asiaan ja huomannut että täällä meillä Blogistanissa on ihan kaikkee, mutta vaivaa pitää nähdä kaiken huomatakseen, ja siltikään eri riitä. Se Kuukausiliitteen Anssi onnistui tässä mielestäni ihan ok, vaikka se juttu sitten lehdessä olikin raapaisu suosituimmista blogeista ja meille kaikille niin tutuista peruskuvioista.
Nääh, Helen, minä luulen, että se, noh, toimittaja on huomannut blogeja lukiessaan, miten saa parhaiten lukijoita. Se on jo vaan niin pirun kliseinen tapa aloittaa, että sormet kurkkuun, kerta kaikkiaan.
Miksi ängetä bloggaamaan, jos blogosfääri ei kiinnostaisi :). Kunhan huutelee. Ja jos siinä hivenkin olisi totta, niin kyllä sitten ammatinvaihto olisi erittäin suositeltavaa, muutoin stressi ja burnoutti valtaavat, noh, toimittajamme. Ja millä niidenkin pitkät sairauslomat maksetaan. Oijoi, verorahoilla katetaan kaikki. Pitää palkata lisää terapeutteja blogien lukemisesta burnoutiin sairastuneitten toimittajien takia, ja pian koko luomakunta on hädässä ilman näitä räksyttäviä (kansan)vallan vahtikoiria, mistä taas seuraa, että poliitikot saavat tehdä mitä tahansa, eikä kenelläkään enää ole aikaa ja resursseja vahdata niiden kähmintää. Ja julkkikset jäävät täysin osattomiksi. Ei enää Mattia, Merviä ja Merikukkaa.
Itse asiassa olet oikeassa. Meidän pitäisi pelastaa yksi toimittaja. Antti pelasti itse itsensä ja otti vain lyhyen pestin.
Saara, mutta eihän tuo "lounastulokas" ole edes ainoa, näköjään on kaikenmaailman konkariakin, joka aina välillä "hätkähdyttää" havaitsemalla ja raportoimalla, että kuinka älyttömän huonoja blogeja sitä maailmassa onkaan. Ihan pelkkää ajantuhlausta. Miten viittivät kirjoittaa. Kuten Merten jo omassa postauksessaan huomautti: mielenkiintoinen näkökulma ja/tai kirjoitustaito iskee kyllä läpi ilman sen kummempia kommervenkkeja. Kun ei me nyt ihan tyhmii kaikki olla kuitenkaan, ja jos ollaankin, niin pädetään sitten jossain muualla!
Heh, no ei ole ainoa, ei. Läksynsä lukenut ja konkareilta opin saanut.
Tuossa samoilin juuri lukemassa tähän aiheeseen osallistuneita ja "epäosallistuneita" ja yhtäkkiä siellä joku sen sanoi jotenkin niin, että kuka helvetti on keksinyt alkaa puhua bloggaamisesta kansalaisjournalismina? Tosiaan ärsyttävän vanhakantainen ajatusmalli edes olettaa, että sen pitäisi olla sitä. Saa se sitäkin olla, mutta miten ihmeessä kirjoitettu sana ylipäätään olisi aina jonkin sortin journalismia. Äh. Aijai.
Ehkä tässä on hieman sitä makua, että, noh, toimittajat pyrkivät omimaan Internetissä tapahtuvan ilmaisun itselleen.
Keskustelun aiheuttaneena "toimittajana" haluan kommentoida suuntaani heitettyä kritiikkiä.
En esitä minkäänlaista auktoriteettiä. En katso olevani millään tasolla "parempi" muita, pikemminkin päin vastoin.
Minä en vihaa blogeja enkä blogaajia. Olen toistuvasti sanonut että minusta on sinänsä hienoa että ihmiset voivat ilmaista itseään vapaasti internetissä, oli sitten kyseessä vaikka "epäkiinnostava sonta".
Ainoa asia mihin halusin herättää huomiota on se, että Suomesta tuntuu puuttuvan useissa muissa maissa kukoistava kansalais_journalismi_. Meillä on vain hyvin harvoja tapauksia joissa blogit herättäisivät yhteiskunnallista keskustelua tai tarttuisivat asioihin joihin valtamediat eivät tartu. Se on minusta asia joka on huolestuttavaa.
Mutta loppujen lopuksi haluan huomauttaa että kyseessä on loppujen lopuksi satiiri. Parodiaa. Sitä ei ole tarkoitettu otettavaksi liian vakavasti. Kysymys jonka olen esittänyt joka suunnalla on se että mitä se kertoo blogaajien itsetunnosta että heti kun joku heittää asiasta pientäkin kritiikkiä tai pilaa tuntuu ettei ihmiset kestä sitä? Pitäisikö blogien olla jollain tasolla suojattuja kritiikiltä? Katsovatko blogaajat itse olevansa jollain tasolla tällaisen toiminnan "yläpuolella"?
Henrik, kiva kun tulit "puolustautumaan". Voi olla että satiiri tökkäsi nyt liian terävänä, mutta kun näitä provokaatioita on tosiaan ollut aiemminkin.
Tuossa tason, laadun, kansalaisjournalismin, joku muu termi, puutteesta huolestumisessa ei tietenkään ole mitään vikaa, mutta olisiko kuitenkin niin, että muilta vaatimisen sijasta kannattaisi itse tehdä. Joko perustamalla juuri sellainen blogi kuin mitä halajaa, kannustamalla hyviksi havaitsemiaan blogeja kommenteilla ja linkkauksilla ja tarttumalla tärkeisiin kysymyksiin. Luulisi jo Blogilistan yli 11000 blogistakin löytyvän jo kaikenlaista, puhumattakaan niistä mahdollisista kymmenistä tuhansista ko. listan ulkopuolisista.
Minä ainakaan en koe olevani kenenkään ylä- tai alapuolella, mutta eihän se nyt kivalta tunnu tulevansa niputettua sonnantuottajaksi, vaikka kuinka leikillään. Kritiikki on aina tervetullutta, mutta sekin varmaan menee paremmin perille jos mukana on konkreettisia parannusehdotuksia ja/tai oma hyvä esimerkki.
Mä haluaisin lisätä jo tähän auttamatta jo eilispäiväiseen puheenaiheeseen sen, että suomalaista blogaamista ei pitäisi verrata kovin hanakasti esimerkiksi amerikkalaiseen blogaamiseen ja ihmetellä kansalaisjournalismin puutetta - koska yksi hyvin olennainen motiivi yhdysvalloissa on näillä kansalaisjournalisteillakin jossain harjoituksen vaiheessa saada blogaamisestaan jotain taloudellista/sorminhypisteltävää hyötyä. Kyse ei ole vain vaikuttamisesta ja vapaan sanan käytöstä, vaan myös google adseista ja isommistakin sponssaajista.
Jenkeissä suomalaista perusblogaajaa muistuttavat nettipäiväkirjaajat ovat itse asiassa aika paljonkin erilaisten "naamapalveluiden" (myspace, facebook) päiväkirja/blog-alustojen käyttäjiä.
Vähän sama kuin meillä kaikki perushaircuttaajat siirtyisivät irc-galleriaan, ja Vuodatus jätettäisiin "oikeiden" kansalaisjournalistien ja asiallisten aihepiiriblogaajien käyttöön.
Henrik: "Ainoa asia mihin halusin herättää huomiota on se, että Suomesta tuntuu puuttuvan useissa muissa maissa kukoistava kansalais_journalismi_."
Paljon erilaisia lehtiäkin lukevana olen huomannut sellaisen seikan että Suomesta on vähitellen katoamassa ihan kaikenlainen journalismi, se "oikea" journalismikin.
Johannes, huomasin että olit omaan blogiisikin kirjoittanut tästä aiheesta ja hyvin. Tuli tästä vaan mieleen, että kyllähän me tavikset ja bloggaajatkin tosiaan usein moitimme vaikka lehtiä tai tv-kanavia siitä että onpas huonoa journalismia, mutta siinä on kuitenkin se vissi ero, että me (tai ainakin yleensä joku) maksamme niiden lukemisesta/katselemisesta ja niiden toimittajille yleensä maksetaan palkkaa.
Kuten Kriisi sanoi, Suomessa aika harva bloggaa sen takia että pitäisi blogiaan tienä ammattiin, kuuluisuuteen, tienaamiseen tms. Silti joistakin blogeista on julkaistu kirjoja, jotkut bloggaajat ovat saaneet julkisuutta ja jotkut ovat hakeneeet omalla alallaan nimeä ja näkyvyyttä. Nuo näkyvät esimerkit sitten kun nostetaan esille, voidaan luulla että kaikilla olisi joku vastaavanlainen agenda takana. Kun useimmiten ei, omasta kokemuksesta ja muiden kertomuksista päätellen tässä on ennemminkin ollut kyse jonkinlaisesta verkostoitumisen halusta, innosta ottaa kantaa "uuden välineen" avulla ja jakaa omia kokemuksiaan ja purkaa omia tilityksiään. Ei sen kummempaa, mutta samalla ihan tärkeää.
Esimerkin "hyvyydestä" en sitten tiedä, mutta itse olen hyvää kansalaismediaa yrittänyt tuottaa podcasttuotannoillani yhteisnimen "Radio Koskisuomi" alla. Olen pyrkinyt tuomaan esiin mahdollisimman laajasti aiheita jonka ympärille olen pyrkinyt tuomaan kurinalaisuutta ja ammattimaisuutta. Kommentoin paljon uutisia ja maailmanmenoa, mutta pyrin myöskin tuottamaan alkuperäistä sisältöä niin omien raporttien kuin haastattelujenkin kautta.
Tästä toiminnasta olen kantimeni saanut ja sitä kautta olen työpaikkani YLEltäkin löytänyt. Olen tuottanut yli 300 ohjelmaa puolentoista vuoden aikana, joten varsinkin Saaran kritiikin siitä että en ole tehnyt mitään enkä niin ollen ansaitse mitään meriittiä tällä alueella haluaisin tehdä tällaisen oikaisun. Haluaisin myös ajatella että tässä nimenomaan on ainakin yksi osa sitä esimerkkiä mitä peräänkuulutetaan. Onko se onnistunut sellainen vai ei, siitä en halua itse tehdä arviota. Haluan kuitenkin nostaa esiin ainakin tuottamani ohjelmat PuhujainKulma, AudioCast ja KryoUni joissa olen pyrkinyt pitämään mahdollisen korkean journalistisenkin tason.
http://koskisuomi.tunk.org/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Radio_Koskisuomi
Henrik, nuo esimerkit ja työnäytteet ovat todella kunnioitettavia. Toivon että jatkossa löydät myös Kansalaismediakatsaukseen mielenkiintoisia ja/tai ajankohtaisia poimintoja muiden blogeista, olen ihan varma että niistä löytyy kaikenlaisen omakohtaisen huomioinnin ja maailmanmenon kommentoinnin lisäksi myös kurinalaista ja ammattitaitoista sisällöntuotantoa.
Harmi että itselläni ei 31.8. ollut aikaa tehdä erityisnostoja 5 hyvän blogiin, mutta ensi viikolla! Lupaan että tulee hyviä vinkkejä.
Lähetä kommentti