Ahdistusta, kevyttä pettymystä ja innostusta

Ahdistus johtuu tietenkin sunnuntai-illan Pirja Myykkö-dokumentista (sorry kepeä sananmuunnos tässä yhteydessä, mutta noin sitä on meillä aina kutsuttu), jota en kyllä edes pystynyt alkua pidemmälle katsomaan. Muistan kyllä, että Osasto 10:n lasten tarinat tekivät suuren vaikutuksen jo silloin talvella 1982, mutta mikään ei valmistanut minua dokkarin sokkialkuun. Lastenklinikka on meillekin tullut vähän tutuksi (ei tosin 10-osasto vaan yläkerran K7) ja lasten kärsimystä ei nyt vaan pystynyt katsomaan. Onneksi kaiken kuulemani perusteella asiat ovat aivan toisin tänä päivänä, mutta sitä luuydinnäytettä en kuitenkaan pysty ajattelemaan. Enkä selkäydinpunktiota. Joten tähän väliin muistutan jo Elämä lapselle-kampanjasta (Huom! Minulla ei ole mitään tekemistä Kummit-järjestön kautta, mutta uskon vakaasti että rahat menevät sinne minne pitääkin).

Kevyt pettymys kohdistuu odotuksiin joita oli Barbara Ehrenreichin kirjoja "Nälkäpalkalla" ja "Petetty keskiluokka" kirjoja kohtaan. Jostain kumman syystä odotin niiltä analyyttistä ja objektiivista otetta, mutta nehän olivatkin hyvin subjektiivisia raportteja, joissa hyvin usein jaksettiin muistuttaa että "onneksi en oikeasti olekaan tässä tilanteessa vaan ihan kylässä vaan". Minulla kerta kaikkiaan nousee karvat pystyyn tuollaisesta ylemmyydentunteesta! Miten jännittävää onkaan tehdä matka toisten kurjaan elämään ja kuitenkin samalla muistuttaa mahdollisesti eläytyviä ja samaistuvia lukijoita siitä, että kirjoittajahan toki vaan on väliaikaisella visiitillä, josta tarvittaessa voi paeta omaan elämäänsä. Tietenkin tuo osallistuvan havainnoijan ja tutkijan ongelma aina varmaan on, ja jotenkin se on varmaan myös aukikirjoitettava, mutta senhän voi tehdä kuten Matti Kortteinen, joka ainakin Kunnian kentässä aidosti tulkitsee haastateltaviensa tilanteen (niin ja tietenkin myös muistuttaa että koneistajat tienaavat paljon paremmin kuin tutkijat) eikä katsele heitä jostain ylempää, huolestuneena mutta helpottuneena.

Innostus kohta alkavia jatko-opintoja kohtaan on suuri. Tutkittuani opinto-opasta kävi ilmi että ensimmäiseen syyskuussa alkavaan kurssiin kuuluu heti ensimmäisellä osallistumiskerralla alkutentti! Onneksi sain kirjan käsiini, ja kaksi lukua on jo tavattu.