tiistaina, marraskuuta 06, 2007

Napanöyhtää

Eilinen sairaspäivä (en minä vaan kohta viisivuotias, oksennustaudissa) taisi katkaista kamelinselän: taidan jättää sen päätöksenteon teoria kurssin tuonnemmaksi, tai korvata jollain muulla. Tähän loppusyksyyn se nyt vaan on liian hapokasta. Oireet alkavat muistuttaa jo vuoden takaista, silloinhan minulla meni yöunet, elämänrytmi ja kaikki suunnitelmat ihan sekaisin stressin ja opiskelukiireiden vuoksi. Joten loppusyksylle jää yksi luentokurssi (johon pitää viikottain kyllä valmistua etukäteen lukemalla artikkelit ja jälkikäteen reaktiopaperilla, ja sitten vielä lopputentti) ja yksi virtuaalikurssi (joka on melko verkkaisesti käynnistynyt, mutta ainakin kirjoittamishommia senkin suhteen tiedossa). Lisäksi on seminaariesitelmän valmistelua ja paljon pikkujouluja sun muita iltamenoja!

Tämän blogin kanssa nyt on vähän epätietoinen olo. Olen eniten tykännyt bloggaamisessa yhteisöllisyydestä ja kommentoinnista, ja nyt ne tuntuvat hiipuvan vähän joka puolella, onko yleistä blogiväsymystä vai se naamakirjako muka täyttää yhteisöllisyystarpeet? Jatulintarhassa oli hyviä huomioita tähän liittyen, ei ne suosikkilistat, -drinkit ja poukkaukset täytä kuin yhden pienen osan yhteydenpitoa, vähän niinkuin meemit ennenvanhaan. Noitten keräilyyn ja tuttujen bongaamiseen naamakirja on kiva, mutta jonkun teeman tai aiheen mukainen keskustelu on vähän hankalampaa. Mitä kaikilla kivoilla ryhmilläkään tekee, jos suurin into on siinä että perustaa/löytää hauskan ryhmän ja liittyy siihen, no mitä sitten (nyt en tietenkään tarkoita Kampin Bistroa, sehän jo yksin oikeuttaa kaiken muunkin)?

Pitäisi varmaan ainakin perustaa kokonaan erillinen blogi opiskelu- ja tutkimusaiheille (tai ottaa vanha lepäämässä oleva uudelleen siihen käyttöön), toisaalta tykkään tästä sopasta siksikin että voin kirjata juuri sitä mikä milloinkin päässä pyörii. Pitäisikö sitten ruveta ihan vaan päiväkirjaa, suljettua, pitämään, niin voisi kirjoittaa vielä avoimemmin? Mutta entäs sitten ne kommentit sun muu?

9 kommenttia:

refanut kirjoitti...

Näin seurailijana, näyttäisi uupumusta olevan liikkeellä. Kirjoitukset lyhenevät, synkeät alakulot vyöryvät bloggaajien ylitse. "Uskomalla, toivomalla / eletty on moni marraskuu" kirjoitti joku hurskas runoilija. Taistelkaa, ystävät, taistelkaa. Muistelen, että talvipäivän seisaus on 22.12., siitä se valo lähtee lisääntymään. = Kirjoita!

Helen kirjoitti...

Kiitos kommentista refanut!

On se vaan vaikeaa tämä vuodenkierto, syksyllä meitä masentaa marraskuu ja keväällä sitten taas ahdistaa huhtikuu. Lomat poislukien taitaa kuitenkin jäädä vielä monta hyvää bloggauskuukautta ;-)

Tuija kirjoitti...

Hm, kuten refanut yllä todistaa, yhteisöllisyyden hiipumista tuntuisi olevan ilmassa. Hessun Kahvilan jakso #80 on karu esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun ei saa palautetta. Pitäisikö marraskuu julistaa julkaisemattomaksi kuukaudeksi?

Zepander kirjoitti...

Ei musta oo mitään syytä napsia hanskoja tiskiin. Naamakirja jyllää aikansa ja vie blogeista porukkaa, mutta hyvinhan noita päivittyneitä (kiusaksi asti *läps* au) on riittänyt ainakin mun suosikeissa.

Kaikki on väliaikaista. Naamakirjan suosiokin. Arvatkaa kuin pitkään aikuiset ihmiset viittii käyttää tunteja päivässä siihen että vaihtelee kiltsikoita ekaluokalla tuntemansa Paten kanssa. En tajua allkuunkaan, mistä tommonen saa polttoaineensa. Onko ihmiset ihan oikeasti Kosmisen Yksinäisiä ja Täysin Vailla Järkevää Tekemistä? Mun elämään naamakirja ei edes mahtuisi, ja mä en katso olevani kovin seurallinen enkä eläväni tiukassa aikataulu-lieassa.

Saara kirjoitti...

Jooh, saman olen huomannut minäkin. Hiljaiseksi on virtuaalielo käynyt joka puolla, eikä itsekään saa enää sanotuksi paljon mitään. Jos sanookin, niin tekisi mieli vain kuiskata, ettei kukaan häiriinny. Onhan tämä semmoista sohvalle kääriytymisen aikaa.

Helen kirjoitti...

Kiitos ja ihanaa, kommentteja! Tästähän voi saada vahingossa piristysruiskeen!

Tuija, ehkä tämä marraskuu nyt sitten tosiaan on liikaa, jospa vaan hyväksytään se.

Zepa, ihan totta jupiset, mutta joku juju tossa feisbuukissa kumminkin on, koska kiinnostaa ja puhuttaa enemmän kuin LinkedInit sun muut ikinä. Oisko se vaan ne kuvat sitten?

Saara, hyväksytään marraskuu itsessämme ja muissa. Hoidetaan ne asiat mihin pystytään ja jaksetaan.

Touhis kirjoitti...

Kahta en vaihda: bloggaaminen ;)
Ja kyllä mä käyn ihan joka kerta lukemassa täälläkin, ei vaan ole ollut mitään asiaa :)

Toi on ihan totta että jonkinlainen kollektiivinen väsy tuntuu vallitsevan tällä hetkellä. Ei jaksais kirjottaa, ei kommentoida, välillä hengittäminenkin ottaa voimille :(

Mut kyl se siitä, kun päästään tään pimeän ajan yli.

Helen kirjoitti...

Touhis, just noin, kahta ei vaihdeta: tämä on bloGGaamista, kahdella g:llä ;-)

Päästään ja lisätään valoja tarvittaessa!

Sun äitis kirjoitti...

Piti vaan tulla sanomaan, että kuukauden tauon jälkeen alan ehkä pikku hiljaa palailla mestoille. Minä siis en ainakaan hukkunut Facebookin, vaan olen yrittänyt kiivaasti polkea vettä välttääkseni hukkumisen töihin. Jotka eivät vieläkään helpota, mut hei eihän tässä enää ole kuin kuukausi jouluun, pakko sen lomankin joskus on tulla!!

Kaikkee hyvää sulle ja sakillesi!

Yhteisöystäväsi Sun äitis