Takakesä kävi

Ei tuota eilistä lämpöaaltoa miksikään intiaanikesäksi voi kutsua, minusta intiaanikesä on vähän pidempi jakso. Eikö takakesä olisi hyvä nimi? Voihan takatalvikin kestää vain yhden päivän pyryineen?

Joka tapauksessa pihalla linnut lauloi ja pensas innostui kukkimaan:


Jos vielä tänäänkin olisi ollut lämmintä, niin ruusuun olisi puhjennut kukka (nyt tuli vain epätarkka tuulessa heiluva nuppu):


Mutta eihän tässä hätää, Sopranos alkoi! Viimeinen kausi, nyyh, mutta nautitaan nyt nämä viimeiset jaksot. Vähän luulen että jotain bokseja pitää ruveta hankkimaan. Paitsi mistä löytyisi aika katsella kaikkia tv-sarjoja, nytkin on Kukkiselta lainassa oleva ER:n toinen kausi vasta eka cd:n kakkospuoli menossa, uusi boksi jo pullollaan katsottavaa jne.

Viikon kirjavinkki: Karen Joy Fowler "JANE AUSTEN -lukupiiri". Tässäkin olen tosin vasta sivulla 88, mutta hyvä on, suosittelen!

Elinikää on sitten melko tarkkaan puolet jäljellä. Ei auta, vaikka laihduttaisin 5 kg, alaspäin pyöristettyjä viikottaisia alkoholimääriä en edes lähtenyt lisää muuttelemaan. Se on näillä korteilla sitten hamaan lopppuun saakka.

Ja hei, lukeeko tätä enää kukaan? Saako mitään elonmerkkejä ilman vampyyripuraisuja tai virtuaalidrinkkejä?

Uhkakuvia ja hupia ja liikuntaa

Tutkimustyön suhteen asiat on suht. ok, mitä nyt pieni kiire taas painaa päälle. Mutta aika turhaa nyt on vielä tässä vaiheessa vaipua epätoivoon, minähän olen juuri vasta aloittanut! Kaiken kuuluukin olla vielä vaikeaa ja epämääräistä. Kovasti mietityttää sekin, että pitäisikö tuohon tarkoitukseen perustaa oma bloginsa. Työasiat ovat vielä levällään, mutta on syytä olettaa että nekin jotenkin järjestyy. Tällä viikolla asia toivottavasti selviää.

Voimassa oli huima artikkeli siitä, kuinka kännykkä ja langattomat verkot tuottavat kuin tuottavatkin vaarallista säteilyä. Ei tuo ihan pelkältä foliopipo-hommalta kuulosta, vai mitä? Kuinka vapautuneesti sitä enää uskaltaa läppäri sylissä langattomasti iltojaan viettää.

Niin ja niitä iltojahan tulee vietettyä tietenkin siellä Facebookissa. Tosin näköjään samojen tyyppien kanssa joiden kanssa verkossa on jo muutenkin vuosia pölissyt. Minun kaverilistani tosin on vielä suppea, mutta suurin osa "oikean elämäni" kavereista/sukulaisista ei millään tavalla ole reagoinut kutsuuni. Tosi kiva keinohan se on vaihtaa pikakuulumisia, tulee ihan mieleen nuoruus- ja opiskeluajat, kuinka koko ajan oli suunnilleen selvillä siitä mitä kellekin kuuluu ja missä ovat (ja tuo siis aikaaan ennen kännyköitä ja intternettiä).

Muinaisista ajoista tulikin mieleen, että muistaako kukaan jotain kansanhiihtoa tms.? Oli joku semmoinen vähän neuvolakortin näköinen kuponki, johon sai hiihtolenkin jälkeen merkata puolikkaan tai kokonaisen ruksin? Nyt on taas kahdeksi viikoksi yksi pumaska täytettävänä kun neljävuotiaan päiväkodissa vietetään Varpaat vauhtiin kampanjaa. Itse olin tänään seminaarissa, mutta perheen miesväki oli varpaitaan liikuttamassa Esport Areenan edustalla olevissa tempputelineissä (oikeesti ne on kai jotain ulkokuntotelineitä, mutta googlekaan ei löytänyt tähän mitään lisävalaistusta).

Voi rähmä!

Alkuun lainaus Eino Leinolta:

"Se murhe mi eilen mun murtaa oli,
suli hymyks kun tänään suurempi tuli,
koska tulee se suurin, se suurin?"

No, tiedä sitten kuinka dramaattiseksi tämä taas menee, mutta osa mun töistä on vaan kadonnut päivityksen yhteydessä ja "uudelleen järjestelyjen vuoksi pitäisi nyt keskustella jatkosta". Just. Tuohan aina tarkoittaa uusia mukavia hommia ja lisää liksaa ;-) Onneksi juuri eilen kuulin toisaalta yrityksessä vähän toisella taholla käynnissä olevista hankkeista, joissa voisin olla apuna, mutta laskettiinkohan siellä sen varaan että liksa tulisi vielä vanhalta kustannuspaikalta?

Lisäksi tunnen suurta epäuskoa väitöskirjaprojektiani kohtaan. Koko aihe taitaa olla ihan merkityksetön (ei omasta mielestäni, mutta tod.näk. kaikkien muiden), ei ole mitään kunnon tutkimusongelmaa ja tulossa olevaa kongressia varten en löydä edes mitään materiaalia! Hoh!

Molempiin murheisiin sentään tulossa ainakin jotain lisätietoa heti tänään ja huomenna. Saa nähdä meneekö peukut ylös vai alas.

Pitäiskö laittaa lotto vetämään?

Kaiken keskellä

Sunnuntain HS:ssä oli mainio artikkeli koskien kotien sotkuisuutta (en linkkaa, vain maksullisessa arkistossa) ja aiheesta tehdystä kirjasta (Mennään jo kotiin, pakko ostaa). Että osuikin sopivasti! Koko viikonlopun olen elmaillut, eli siivonnut ja jynssännyt, ilman juurikaan mitään näkyvää tulosta. Okei, koirankarvoja ja pikkukiviä on nyt vähemmän ja keittiön pöytä tyhjä, mutta muuten. Joka ikinen taso, hyllynkulma ja kirjahyllyissä kirjojen edusta ovat täynnä pienempää ja suurempaa "tärkeää" tavaraa, jota ei vaan voi mihinkään säilöä. Makuuhuoneen paperiröykkiöistä ja lastenhuoneen tavarakasoista, läjistä ja asetelmista puhumattakaan. TODELLA kaukana ollaan sisustuslehtien valoisista, avarista ja vaaleista tiloista ilman pikkusälää!

Pää on muuten ihan pyörällään, opinnot ja työtkin vie nyt kaikki ajatukset bloggaamiselta ja muulta hauskalta. Tai no onhan nuo juuri erittäin hauskoja, mutta tiedätte mitä tarkoitan. Joten annetaan kuvien puhua:

Auringonlasku möksällä



Koivut ja järvi (löydättekö katiskan?)



Pieni taluttaa isoa

Update

Päivitin (lähinnä harmissani poistin muutaman kadonneen blogin, nyyh) blogrolliani (elin tuota "Näitä ainakin seuraan"), jossa siis huomio huomio on vain pieni osa tilaamistani blogeista! En ole vielä luopunut Blogilistastakaan, kun en ole parempaakaan seurantatapaa keksinyt. Haamut kyllä häiritsevät edelleen, ei hyvä.

Tuolla aiemmin on ollut puhetta keskiluokasta, ja kommenteissa epäilinkin, että varmaan sosiologit näitä luokka-asioita huolella pohtivat. Ainakin Tommi Hoikkalan blogissa on mielenkiintoinen keskustelu käynnissä.

ps. periksi on annettu monella rintamalla. Meille tuli eilen digiboksi. Kauhea määrä kanavia ja toimintoja.

Hola!

Kiitos kaikille Tampereella tavatuille, rapohan löytyy kaikkien Äiskältä. Hänen poistuttuaan seurueeseen liittyi vielä Timo, mutta siinä vaiheessa ilta oli jo vanha ja jututkin jo sen mukaiset. Mutta kivaa oli kuitenkin!

Tämäkin viikko on opiskelukiireitä täynnä joten en kiusaa teitä tämän enempää. Olen kuitenkin hengissä, ja kuten monet ovat jo huomanneetkin, myös trendikkäästi Facebookissa! Kaikenlaista sitä!

Riittämättömyys

Rankka syksyn avausviikko. Rankimmat asiat liittyvät kultapoikaan, mutten jaksa niitä juuri nyt edes ajatella, saati kirjoittaa. Pääni on taas vaihteeksi sekaisin ja surullinen, mutta poika kyllä taas tänään ihana ja äidin kaveri. Minulle tuli paha mieli kun digiyhteys tilttasi kesken Bridesheadin tallentamisen, ja pikku kulta sanoi että "minä lohdutan äitiä" ja tuli syliin hellittäväksi. Enköhän minä tuon kaikkien aikojen telkkarisarjan jostakin saa taltioitua (jos löytyy ystävällisiä apureita, niin saa ilmoittautua).

Tieteenfilosofian alkutentti meni lievästi sanottuna persiilleen. Osin omaa tyhmyyttä ja osin sitten taas muuten vaan ihan puhdasta tyhmyyttä. Tässä täytyy nyt laittaa pää oikein kunnolla raksuttamaan, ja ilmeisesti ihan uuteen asentoon. Kiehtovaa, haastavaa mutta erittäin rankkaa.

Viikon kirjavinkki (sen tieteenfilosofian lisäksi) on Hazardin Kontallaan. Ihan täyttä asiaa ja niin osuvasti ja hauskasti kirjoitettuna, että iltaisin ei ole meinannut malttaa silmiään ummistaa kun on naurattanut ja mietityttänyt niin.

Mutta, huomenna Tampereella! Miniloma, ja näköjään vielä A-luokan sellainen... tulee juuri sopivaan rakoon.