Uutuussektori

Sen lisäksi että on tietysti hyvä että seksuaalista häirintää koskeva ongelma on nostettu esille, se on tuonut mukanaan ainakin yhden vallan riemastuttavan termin: kalapuikkoviiksi-sektori. Vaikka tietysti ei pitäisi vastata typeryyteen typeryydellä, tuo termi on kertakaikkiaan hyvä ja kuvaava, ja juuri toivottu vastavoima iänikuisille "kukkahattutädeille".

Itse asiasta sitten on ollut vähän turhan selvästi näkyvillä diskurssi, jossa ihmetellään että kuinka kärpäsestä on tehty härkänen ja että miksei häirityt naiset ole suutaan avanneet tilanteen ollessa ns. päällä. Tähän olisi ihan omakohtainenkin kokemus. Kaikki minut tuntevat tietävät etten varsinaisesti kuulu maan hiljaisiin ja osaan tuoda näkemykseni julki. Siinä vaiheessa kuin vanhempi mies yllättäin ja odottamatta tarraa tisseihin kiinni, suu vaan loksahtaa auki, paniikki valtaa ja ensimmäinen tunne on häpeä "mitä ihmettä minä oikein tein että tuo kuvitteli voivansa tehdä minulle näin". Ja jälkeenpäinkin nolotti ja hävetti niin, etten tuosta koskaan kertonut ko. miehen esihenkilölle tai muillekaan.

Asiasta toiseen, postilaatikkoon näkyi ilmestyneen sekä uusin Imago että Sara. Nyt mietin että miksi tuntuu lusmuilulta käydä näin tässä kesken päivää niitä lukemaan, sen sijaan bloggaaminen/feisbukkaaminen yms. ei aiheuta yhtään omantunnonpistoksia. Ai niin, näitä nettihommiahan nyt pitää haistella ihan viran ja opintojenkin puitteissa... Jospa nyt kumminkin antaisin itselleni luvan sohvautua hetkeksi.

Totuuden on päästävä julki!

Meissä jokaisessa asuu julistaja ja maailmanparantaja. Parhaiten sanomansa saa julki ei suinkaan bloggaamalla vaan angstaavalla rokilla. Joten one-two-three * * *:

Tuore bändini Heat Staking ja esikoisalbuminsa
Tell them the truth:



(kuvaaja: getthebubble)

Kiitos innoituksesta kaikille faneille, ystäville ja sukulaisille!


Ohjeethan olivat:

1. http://en.wikipedia.org/wiki/Special:Random

- ensimmäinen artikkeli tällä sivulla on bändisi nimi

2. http://quotationspage.com/random.php3

- viimeisen lainauksen neljä viimeistä sanaa ovat albumisi nimi

3. http://flickr.com/explore/interesting/7days/

- tämän sivun kolmas kuva on albumisi kansi

Hei murut!

Ihan ensiksi, kiitos kunnianosoituksista Kukkiselle, Touhikselle ja Äiskälle (jonka merkki kyllä tuli verbaalisessa muodossa edellisen postaukseni kommenttilootassa), itte olette tehneet minun päiväni niin monta kertaa! Jatkakaa entiseen malliin, mutta jos saan pyytää itse kutakin, niin vähän tiivimmässä mahdissa, mars!

Olin jo ihan varma etten mitään merkkiä saa tällä(kään) kertaa, sillä yleensä kun nämä tämmöiset hommat alkaa kiertää, niin MINUA ei kukaan muista, vaan kaikki jossain vaiheessa vaan alkavat todeta että "tämä nyt on jo kiertänyt niin kauan että kaikki varmaan merkin ovat jo saaneet joten en laita eteenpäin", ja nyyh, minä ainakin jään ilman. Vaan nytpäs osuikin! Tralalaa! Ja takuulla laitan eteenpäin ainakin muutama, joten olkaa hyvät: Kriisi (joka vallan on vauhdissa tänä vuonna!), Saara (saisi taas vauhdistua), Eufemia (aina hienoa asiaa), Jatulintarha (asiaa ja ajatuksella), (swim)suit issues (nuori ja NIIN tyylikäs)! Kaikki sivupalkissani mainitut tietenkin ansaitsivat merkin, mutta en jaksa kaikkin erikseen linkittää.


Sitten muuta tärkeää. Petra tässä taannoin elvisteli lahjakkailla ja taiteellisilla lapsillaan, ja minä menin väittämään että kyllä täältäkin pesee joten ta-TA-TAM: proudly presenting: the amazing HÄNTÄIHMINEN by viisivuotias pusuhuuli-ihmepoika!


Suoraan meidän vessan ovesta! Huomaatteko miten monta väriä ja vaikka mitä venkuroita suuntaan jos toiseen!

Eikä tässä vielä kaikki. Sopivasti tähän väliin talviselta näyttävän päivän kunniaksi vielä demonstroin kuinka meidän joulukuusi vielä jatkaa kynttilöillä valaisemistaan pihalla:

No joo, valot ei näin päivänvalossa ehkä erotu ja kuvakin on vinksallaan, mutta eikö silti ole ihan hieno? Vaikka kaatuukin aina kun vähänkin tuulee jne.

Vuodet ne käy yhä vaikeammaksi

Tuli taas täytettyä vuosia. Aika matalalla profiilillahan tuo juhlinta nykyisin sujuu, mutta pakko sitä on kumminkin todeta vanhentuneensa. Vanhentuminen periaatteessa on ihan ok, missään tapauksessa en enää haluaisikaan olla nuori ja hölmö, mutta onhan se silti vähän surullista todeta että puolet on jo mennyt. Siis enää suunnilleen saman verran vain jäljellä! Ihan juurihan minä olin huoleton pikkutyttö! Aikakin kun kuluu niin nopeasti, äskenhän vasta oli viime talvi ja kohta taas jo ensi kesä, ehdinkö minä elää tässä enää ollenkaan?

Oikeestihan sitä muistaa lapsuudestaankin aika paljon. Vaikka senkin miltä tuntui kun hammas alkoi heilua ja miltä sitten kun se oli melkein irti ja lopulta sen kuopan. Meidän viisivuotiaalta lähti toissapäivänä ensimmäinen hammas! Nyt hänkin tietää miltä se tuntuu, ja paluuta ei ole. Kohta on kaikki maitohampaat vaihtuneet "helmihampaiksi" (aivan oikein, pysyviä hampaita ei enää kutsuta "rautahampaiksi") ja siitähän se rappeutuminen sitten jo alkaakin. Onneksi sentään tästäkin talvesta jää lapsuuden (ja keski-iän) muistoihin talviset leikit, tänään on päiväkotiin lähdetty luistimet kassissa. Jokohan sitä viikonloppuna pääsisi hiihtämään?

Uusi vuosi, samat marmatukset

Tänäkään vuonna en aio luvata yhtään mitään, miehen tuossa edes jotakin patistellessa lupasin olla edes vähän 'reippaampi' tänä vuonna. No, jumppakorttiin on jo ladattu 20 käyntiä, enää puuttuu siis vaan että sinne oikeasti myös menee treeniaikeissa... Ja sitäpaitsi hiihtämään lähtisin HETI kun vaan lunta tulisi, mutta kun ei. Kaksi milliä taitaa nytkin maassa olla, vaikka jo monta päivää sitten luvattiin lämpötilan kääntyvän pakkaselle. Eilenkin satoi koko päivän, mutta mittari vaan pysyi plussan puolella! Voidaanko tälle tehdä yhtään mitään? Vai alennetaanko lisää autoveroa ja lisätään halpalentotarjontaa? Hmm, tuostahan tulikin mieleen että talvilomamatka Kanarialle on vielä varaamatta...

Sitten olisi vielä ne hyvinvointierot, jotka presidentti tyylikkäästi otti puheessaankin esille. Ja johan näyttää äläkkä nousseen, talouskasvua ei sitten kuulemma synny ilman työntekoon kannustavia tuloeroja. Kamoon hei, jos tosiaan olisikin niin että enemmän ja jotenkin paremmin työtä tekemällä itse kukin voisi saada lisää liksaa, niin varmaan olisi kannustavaa ja innostavaa ja ties mitä. Suurimman osan palkka kuitenkin muodostuu joillain muilla tavoilla, ja kuten kaikki tiedämme yritysten tärkein tehtävähän on tuottaa voittoa omistajilleen. Jos siinä ohessa jotkut onnistuvat neuvottelemaan itselleen muhkeat palkankorotukset, optiot ja muut edut, niin se kannustaa meitä täällä takarivissä täsmälleen ja kuinka? Ja jos jonkun tekee mieli siellä sanoa että olisin vain kateellinen, niin pitäköön mölyt mahassaan. Mielestäni koko rakennelmassa on jotakin pielessä, ja se että jotkut kohtuuttomasti hyötyvät on epäilemättä joltakin muulta pois, jos nyt ei minulta suoranaisesti. Minä olen omat valintani tehnyt ja niihin tyytyväinen, mutta jo tämän sanoessani tiedän olevani etuoikeutettu, kun niitä valinnanmahdollisuuksia kerran on ja niistä vähemmänkin tienestejä tuottava on käytännössä toteutettavissa.

Näiden valintojen kanssa eläminen takkuaa taas ja vaihteeksi. Melkein jo ajattelen että normitöihin paluu näin puolentoista viikon lusmuilun jälkeen olisi helpompaa, senkun istuisi pöydän ääreen ja alkaisi tehdä ;-) Nyt pitää saada aivot käännettyä tutkimus- ja kirjoitusvaihteelle, ja että onkin hankalaa. Tässä olisi nyt yksi essee kirjoitettava perjantaiksi (ei synny mitään), yksi artikkeli kuun puoleeenväliin mennessä (vain ppt-pohjat ja niihin täydentävät kommentit valmiina) ja vielä yksi laajempi essee mieluiten eilen, mutta joka tapauksessa mahdollisimman pian (ei valmiina muuta kuin idea siitä mitä käsittelisi). Näkökulma ja käsittelytapa on kaikissa tietenkin ihan erilainen, joskin kovasti tarpeellisia ja hyödyllisiä noiden kaikkien laatiminen tässä vaiheessa tietenkin on.

Sitten olisi paljon asioita liittyen maailman suloisimpaan viisivuotiaaseen, mutta nekin tuntuu nyt jotenkin vaikealta ottaa esille. Kyse on kuitenkin toisen ihmisen yksityisasioista, vaikka keskittyisinkin kirjoittamaan siitä miten vaikeata niiden käsittely minun arjessani (ja myös juhlassa!) on. Viisivuotias on aika iso jo, ja en ole varma mitä mieltä hän olisi jos nyt tai myöhemmin saisi kuulla kuinka minä repostelen hänen asioitaan julkisesti. Pitäisi varmaan ehtiä etsimään joku erillinen suljettu foorumi niiden puimiselle, mutta jospa ensin odotetaan tämänvuotista lausuntoa ja diagnoosia. Sen verran paljastan nyt tässäkin, että ilmeisesti jotakin aistinsäätelyongelmia olisi havaittu, ja SI-painotteista toimintaterapiaa olisi tiedossa, viimeinkin!

Muutakin oli kyllä mielessä, esim. piti kommentoida Jarkko Tontin vuodenvaihteen puheenvuoroa (digiarkistossa, maksullinen), kun jossain kohdissa olin samaa mieltä ja jossain taas ihan eri mieltä (mm. nykyvihreä näkemys kaupunkimaisesta asumisesta parhaimpana vaihtoehtona kaikille tai siitä että onko lähellä tuotettu ruoka tarpeetonta), mutten nyt enää ehdi. Sitten lupasin äiskän kommenttilootassa kuvata ja tarinoida meidän perheen joulu- yms. koristeista, mutta katsotaan jos vaikka viikonloppuna.

Että näillä eväillä nyt tähän vuoteen. Toivotaan hei kaikki nyt pakkasta ja lumisadetta jotta tulisi edes se talvi ja mustuus ja liejuus häipyisivät!