Viittauksia taaksepäin

Suru-uutisia ensin. Vanhan koiramme, jonka kohtaloa murehdin jo reilu vuosi sitten, maallinen matka päättyi tänään. Uskon että enempää ei olisi tarvinnut jaksaa, mutta miehen surua on vaikea seurata. Tässä vielä muistokuva, koiraherrasta viimeisten vuosiensa lempipuuhassa eli makailemassa:



Sitten muuta marmatusta. Vajaat kolme vuotta sitten puhkuin innosta uuden iPodini kanssa, vähänpä silloin tiesin mikä riesa siitäkin. Soitin oli vähän väliä rikki ja huollossa, jo takuuaikana se vaihdettiin toimivampaan useaan kertaan. Reilu vuosi sitten takuu oli jo umpeutunut, mutta soitin lakkasi toimimasta, ja silloin lääkkeeksi keksittiin akunvaihto, operaatiolle kertyi hintaa 90 euroa. Nyt alkukesästä soitin taas vaan yhtäkkiä sammui, kesken käytön, ja tällä kertaa huollosta sanottiin vaan että kovalevy on sökö (lausunnon hinta 20 euroa), mutta tilalle saisi kuulemma "vastaavan" 250 eurolla! Kamoon hei, soitin maksoi ehkä kolmisen sataa aikoinaan uutena, ja on siis jo kerran korjattu 90:llä, ihanko tosissaan meinaavat että n. 400 eurolla saa tuotteen jolla käyttöikä täysin ohjeiden mukaan käytettynä on vajaa kolme vuotta? Ihan kaikkeenn ei kuulkaan meikäläinenkään suostu, joten ostettiinkin tilalle kätevä pikkuinen klipsisoitin, vain 39,90 euroa ja vielä väriltään hot pink!:

Jonkin verranhan tuon kanssa joutuu säätämään, mm. soittolistat ei tietenkään synkronisoidu iTunesiin, mutta toimii vallan mainiosti sauvakävelylenkkejä tahdistamaan!

Lopuksi vielä katse eteenpäin: vaikka helteet jo saavuttivatkin Suomenmaan (kyllä niistä on nautittukin, tänään Jaakonpäivän kunniaksi heitin talviturkinkin Lippajärveen ;-), ensi viikoksi suuntaamme vielä helteisempiin välimerellisiin maisemiin. Sen jälkeen onkin edessä arki uusine kuvioineen, ihan sopivaan aikaan. Aurinkoista heinä-elokuun vaihdetta kaikille! Koitetaan nyt nauttia kesästä!

Jäitä poltellessa

Loma on, mutta olo vaan tylsä taikka haikee... Juhannuksen kunniaksi paloi taas hihat ei-enää-niin-rakkaaseen sukuun ja siinä samalla lomasuunnitelmat melko uusiksi (= olemattomiksi). Joten kotona etupäässä ollaan, ja ei tämä nyt niin hullua ole, eipähän ole hyttysiä ja kaikki mukavuudet ja tavarat käytössä. Täytyy vaan totutella, lomalta yleensä kun olen kaivannut irtiottoa arjesta, tämä nyt ei paljon siitä poikkea (paitsi että mies ja lapsi ovat myös kotona ja töitä teen vaan ihan vähän). Murheellinen olen silti. Taisi käydä niin että kaikenlaista kuultuani ja nähtyäni meidän kultapojan erityisongelmat vasta nyt oikein ovat minulle valjenneet, ja huoli nykyisestä ja tulevasta on suunnaton. Kaikkein surullisinta on huomata kuinka yksin sitä sitten lopulta näiden ongelmien kanssa jää. Toivottavasti saan nyt tämän kesän aikana märehdittyä tämän murheen pois, jotta syksyllä on sitten taas energiaa pohtia ja toteuttaa uusia toimia eskarilaisen elämän helpottamiseksi.

Mulla on käsissä kauhea kutina, tekisi mieli vain raapia ja mitkään voiteet ei auta. Liekö psykosomaattista? Nuorena likkana työskentelin psykiatrista kirjallisuutta kustantavassa puljussa, ja muistan että yhden teoksen nimi oli jotain "Itching and scratching", semmoisesta kärsin nyt. Mies patistaa lääkäriin, mutten saa aikaseksi.
Muut asiat kyllä on mallillaan, olen varannut kesäksi ison pinon mielenkiintoista tutkimukseen liittyvää lukemista (niin, ihannnekesälomani olisi sellainen, jolla olisi aikaa lukea tuntikausia joka päivä, ja välillä voisi nauttia hyvistä aterioista ja kiinnostavasta seurasta, mutta arvatkaapa vaan mikä on toteuma?), ja syksyllähän sitten alkaakin akateemisen pätkätyöläisen elämä, tutkimusassistentuuri kun varmistui. Tällainen se on elämänpyörä, kun yksi kohta heilahtaa hyvään asentoon, joku toinen nyrjähtää paikaltaan, mukana on vaan koitettava pysyä.

Mutta kiinnostaisiko ketään piknik tai muu kiva, tällä viikolla, ensi viikolla tai sitä seuraavalla?